Oikeaa villaa

Miltä se oikea villalanka tuntuu ja tuoksuu? Sellainen, joka on käyskennellyt suomenlampaan mukana Vanajaveden rantamilla, kerännyt sisäänsä perhosten siipien lepatusta, kostean heinän tuoksua, tuulen huminaa männyissä, mehiläisten loputonta surrausta ja lintujen lauleloita rantapusikoissa? Sellainen, joka on ilmojen vaihteluissa pöyhiintynyt ja kasvanut, yhtä aikaa lampaan kanssa? 

Minulle saapui tällaista lankaa mutkan kautta, mennäänpä mutkat läpi: Ensinnäkin, Luotolainen, tai luodoton, tai luodotar, se on jäänyt kaivelemaan minua. Siitä ei tullut minulle täydellinen, kainaloiden seutu jäi ihan kauhean paljon kaihertamaan, varsinkin mieltä. Olen aina tiennyt yrittäväni joku päivä uudestaan, jollain toisenlaisella versiolla. Laitoin tällä viikolla Virtain Villaan postia, että vieläkö heiltä löytyisi samaista lankaa, josta paidan aikanaan tein, tuo lanka oli kovasti mieluista. Sain ystävällisen vastauksen, jossa kerrottiin, ettei heillä ole omia lankoja myynnissä, vaan kehräävät muille, ja olivat juuri kehränneet erän Tolvilan kartanolle. 

 

Laskeuduin Tolvilan kartanon nettisivuille. Lueskelin heidän lampaistaan, katselin kuvia. Aukaisin lankasivustot... ja tilasin myös, aivan heti. En varmasti ehdi paitaa nyt keväällä, en ehkä kesälläkään, aloittaa. Mutta ehkä ehdin miettiä ja suunnitella, jollain tasolla edistää. Tämä on ihanaa lankaa, haluan saada tästä aikaiseksi itselleni täydellisen puseron, tavoite korkealla. Ja, sanottakoon, että ihan ihastuksesta lankaan tätä kirjoittelen, en hyödy tästä millään tavalla, vaan aivan täyden hinnan langoistani maksoin. Minua kiehtoo myös se, että tämä lammastila on tässä "meidän nurkilla", villa ei ole hypännyt kovinkaan pitkää matkaa lampaan seljästä minun puikoilleni.

Tämä viikko on ollut muutenkin villateemainen. En tiedä miksi, onko se tämä takatalvi, ja yleinen kylmyys, joka on saanut minut kulkemaan villalaareja kohti. Vai, onko se työpaikan bonusohjelma, joka toi muutaman ylimääräisen roposen kukkaroon, ja niistä on kiireellä päästävä eroon. "Älkää tuhlatko kaikkea kerralla", totesi eräs työtoveri, sarkastisesti. Tällä kertaa tosiaan noinkin on mahdollista tehdä. Mutta, eikö lanka ole hyvä sijoitus, se lämmittää kroppaa ja mieltä pitkään, ehkä jopa koko loppuelämän ajan, jos onnistun tekemään täydelllisiä puseroita? Tai, edes yhden? Minulla on menossa täydellisen puseron metsästys.

Pirtin Kehräämön sivuilla tuli piipahdettua myöskin, ja poistuttua tilauksen kera. Tarvitsin lankaa lapasiin. Taito-lehden numerossa 1/2024 oli ihanat kaksiväriset Hiutale-lapaset, jotka haluan ehdottomasti tehdä. Tämä malli olisi mennyt minulta muuten ohi, mutta minulla on neulovainen serkku, jonka kanssa höpsöttelemme neulejuttuja, ja tämä malli tuli hänen kauttaan verkkokalvoilleni. En osannut päättää, minkä väriset lapaset teen, joten otin kolmea eri väriä, katsotaan, mitä tästä tulee.

Ja, kun tilasin lapasiin lankaa, niin samalla myös lankaa puseroon. Jo vain, mielessä on toisia puseroita myös, oikea puseroiden sarja. Tiedostan, että olen helposti innostuvaa sorttia, ja intoilen vähän väliä, mistä milloinkin. Mutta tämä Pirtin lanka on sellaiseen mystiseen puseroon varattuna. Ja oikeaa villalankaa tämäkin, ei mitään muovihöpöhöttöä. Pirtin langat ovat myös mieluisia, ja tämäkään ei ole maksettu mainos, eikä mitään yhteistyötä, enkä tästä mitään hyödy. Sijoittelen vain vaivaisia roposiani lämpöisiin lankoihin.

 

Mies tuli eilen kaupasta kukkapuskan kanssa, toi tytöilleen kukkia. Pieni ele, mutta ilahduttaa mieltä. Olen kuullut miehen opastavan joskus Poikasiaan myös, että ostakaa naisillenne kukkia, se ei maksa paljon, mutta on kaunis ele, ja tuo hyvän mielen sekä antajalle, että saajalle.

Tämä takatalvi, lumi, se huolestuttaa minua. Täällä on ollut muutenkin koleaa, pohjoistuuli puhaltanut luihin ja ytimiin saakka. Eilen aamulla herättiin lumisiin maisemiin. Täällä meillä oli todellinen lintujen sirkutus jo, nyt on paljon hiljaisempaa, toivottavasti kesän linnut pärjäävät tämän yli.