Peitto kuin räsymatto

Muistan, miten innokkaasti lähdin mukaan Dropsin mysteeripeittoprojektiin ja miten palavasti vannoin, että tämä peitto valmistuu varmasti. Ja senkin muistan, miksi niin ei kuitenkaan tapahtunut: Ensimmäisten isojen palojen jälkeen tuli 10 pientä ruutua ja kirjoneulesukkavimma. Dropsin palat jäivät armotta kirjoneulesukkien jalkoihin... ja niitä pieniä paloja tuli lisää ja lisää. Minun mysteeripeittotekele ei komeile Dropsin peittojen joukossa.
Mutta aikalailla samankokoisen peiton olen kuitenkin muutamien viikkojen aikana virkannut, nimittän räsymattomaisen peiton tyttöselle, koko reilu metri x metri.

Huomasin peiton ohjeen jo talvella Suuri Käsityö -lehdestä ja se jäi muhimaan takaraivoon. Kun Dropsin peittoprojekti ajoi karille, niin hyppäsin lennosta uuteen projektiin: Kirjoneulesukat oli tikutettu, minulla oli tarvittava määrä sopivanvahvuista lankaa ja uusi into päällä. Dropsin peittoon tulleen sinapinkeltaisen heivasin nopeasti pois.

Peiton yksi kerros virkattiin samalla värillä ja mallikerta oli helppoa kahdella tai kolmella jaollista virkkausta. Sitä saattoi päästellä kerroksen menemään ja joskus jopa ylimääräisen, kuten minä olen tuolla peiton puolivälissä harmittavasti vaaleanharmaalla tehnyt.

Ohjeen mukainen peitto oli virkattu Teetee Sagasta ja valmiin peiton koko oli 120x150 cm. Siihen ei kuulunut virkata sivuihin kaarineunusta, ainostaan molempiin päihin ja lisäksi hapsut. Minä tein peitosta kantikkaan ja virkkasin myös sivuihin kaarireunukset, jotta pääsin eroon langanpäistä, koska en niitä peiton virkkauksen yhteydessä virkannut piiloon.

Tuli minusta aivan kaunis kesäpeitto tytölle. Voisin kuvitella tekeväni vastaavanlaisen toistekin, mutta jättäisin varmaan kerroksen mittaiset pylväsrivit pois.

Malli: Suuri Käsityö 2/2017, malli 58
Lanka: Drops Paris, värit: 16, 23, 24, 59, 22
Virkkuukoukku: 4,5 mm
Langankulutus: 845 g