Espanjan Morairan villassa tuli neulottua pipo ja sen valmistuttua kaivoin laukusta peitontekeleen, jonka olin pistänyt aluille jo ennen reissua. Patiolla oli mukava neuloa kankaisen katoksen alla ja itkuhälytin kertoi, koska viileässä ilmastoidussa huoneessa nukkuva Pörri oli ladannut patteriston täyteen.
Palauduin heti reissun alettua teenjuojasta kaffeenkittaajaksi, etelän hetelmien kahvee on vaan niin hyvää, että kahvia alkoi tehdä ihan tolkuttomasti mieli ja niinpä sitä ryystin menemään. Se on oikeaa kahvia, ei mitään läpinäkyvää lirua, jota toisinaan tuodaan tarjolle. Kahvista tuli muuten parin vuoden tauko, koska Pörrin odotus vei kahvihalut ja ne palautuivat vasta nyt.
Koitan aina vieraassa paikassa löytää itselleni kupin, josta kahvi maistuu, sillä eihän se kaikista mukeista maistu. Vaikka en tietenkään vieraisilla ala nirsoilla kupeista, niin omituinen en kuitenkaan ole :D
Mutta mennäänpäs takaisin itse asiaan eli peittoon: Kyseessä on maailman paras vauvanpeitto, joita olen tehnyt yhteensä kuusi tsipaletta. Peitto on kevyt ja hengittävä ja siitä tulee satasen varmuudella lapsen rakkain unilelu. Tämä on todettu sekä omien, että toisten muksujen kohdalla.
Uudelle peitolle tulee tarvetta, koska Pörri aloittaa jokusen kuukauden päästä hoidossa. Ja vaikka Pörri ei vielä tiedä, että lokoisat kotipäivät ovat pian takana päin, niin minä olen jo alkanut valmistautua uudenlaiseen arkeen hoidon ja töiden merkeissä.
Minulla oli Espanjassa mukana neljä kerää lankaa ja ne olisivat hyvin riittääneet peittoon, matka vain loppui kesken: Lennähdimme takaisin Helsinkiin ja Kemin lentoaseman kautta kotiin Iihin. Peiton neulominen jatkui automatkalla, vaikka en ollut nukkunut öisellä lennolla yhtään, enkä myöskään Helsingissä Kemin lentoa odotellessa. Pörri nukkui lennoilla ja vakuutan, että hänellä oli Helsingin lentoasemalla enemmän virtaa kuin meillä neljällä muulla yhteensä :D
Kotosalla odotti kuitenkin pyykkäys, uudelleenpakkailu ja ruohonleikkuu, jonka jälkeen yö omassa sängyssä oli makoisa, vaikkakin liian lyhyt: Kello pirrasi kuudelta ja taas mentiin, nimittäin autolla Helsinkiin ja sieltä lahden yli Tallinnaan ja määränpäähän Pärnuun. Kädet neuloivat automatkoilla, jalat juoksivat Pörrin perässä lautalla, kädet viimeistelivät peiton vuokratussa asunnossa, jonka sisustus oli pirteä ja erikoinen. Esim. yhden makuuhuoneen seinissä oli käytetty neljää erilaista tapettia, jokainen vähän eri sävyä. Se pani miettimään, onko tarkoituksellista ja harkittua vai rullien jämät.
Juuri herännyt Pörri oli kuin tapetin jatke, oikea erämään villilapsi.
Malli: Oma unipeitto
Lanka: Novita Palma
Puikot: 6
Silmukoita: 110
Koko: 95x85 cm
Langankulutus: 189 g
Palaan vielä Pärnuun kahdella tulevalla päivityksellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saada mainosspämmiä, joten jouduin ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)