Paidan kauluksen modaus ja kekri

Olin neulonut helmikuussa 2020 Alafosslopi-puseron, jossa ilmeni kuitenkin ulkokäytössä kaksi heikkoutta. Päätin fiksailla toisen niistä kuntoon. Puserossa oli liian matala kaulus, joten käytönnössä pidin sitä aina huivin kanssa. Kauluslankaa oli jäljellä vielä reilusti, täysi kerä, ja enemmänkin, joten päätin neuloskella puseroon kunnollisen kauluksen.

Varauduin henkisesti siihen, että joudun saksimaan olemassa olevan kauluksen päättelyn auki, mutta yllätyksekseni sen purkaminen onnistui tuosta vain, vain vähäistä takkua oli havaittavissa. Otin sitten jotkut isohkot puikot ja neuloin kauluksen korkeudeksi entisen 4 cm sijaan n. 20 cm. Mittasin puikon paksuuden jälkeen päin, ja se oli 6 mm. Etsiskelin myös alkuperäisen blogipostauksen paidastani nyt, ja olin näemmä silloin käyttänyt puikkoja 4 1/2 ja 6. Sillä tavalla. Olen myös kirjoitellut blogiin, että pidän enemmän matalasta kauluksesta, ja siksi olin aiemmin tehnyt paitaan sellaisen. Niin väärin. Saanen muuttaa mielipidettäni nyt?

Kaulus valmistui mukavasti the Chelsea Detectiveä katsellessa, siihen kului lankaa 48 g. 

Paitaan jäi vielä yksi vika, jota en ala korjaamaan: Se on liian lyhyt. Ulkoilupaita saisi mennä reilusti pepun alle, että olisi lämmin. Tämä ei mene. To do -listalla on siten vielä pidempi Alafosslopi-paita, sellainen täydellinen.

Kävimme perjantaina Elmerin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä Kekrissä, nimittäin Sääksmäen Kekrissä, joka pidettiin Kelhissä. Kelhi on upea 1920-luvulla rakennettu ja hyvässä kunnossa pidetty rakennus <3 Lisäsin tuohon linkin, jos haluatte kurkistaa rekennuksen historiaa ja kuvia. Ihan mahtavaa, että tällaisia rakennuksia pidetään kunnossa! 

Itsehän näpsäsin tilasta vain tämän yhden kuvan eli Kalle Carlstedtin maalaamista koristeista:

Ja tarjoilu oli niin tajuttoman hyvää, että oli pakko ottaa santsikierros. Valmistaisipa joku meilläkin tällaisia aterioita...

Vaikka kyllä nämä minunkin tekemät sapuskat käyvät alati nälkäiselle pesueelle kaupan. Kolmestaan pisteli jälkikasvu tämänkin vuoan tyhjäksi. Mutta kylläpä kasvavatkin pituutta silmissä, kaikki kolme. Ja keskimmäinen, teini, varsinkin!

Mutta Kekristä vielä: Tokipa siellä oli ohjelmaakin. Oli puheita, juontoa, palkitsemisia.  Ja esiintyjiä,  nimittäin kaksikin porukkaa. Ensin esiintyi Duo Kippura, joka soitti ja lauloi jalan alle menevää haitarimusiikkia. Jos sali ei olisi ollut täynnä pöytiä, ja jos olisi tarjottu pari mukillista höpöjuomaa ennen esiintymistä, niin oltaisiin menty Elmerin kanssa polkan tahtiin, osattiin tai ei. 

Illan pääesiintyjä oli Tuuletar. Miten en ole heitä ennen kuullut tai nähnyt? Olen uusi fani <3 <3 <3