Perussukat ja elokuun jorinoita

Pieni kooste elokuun elämänmakuisimmista hetkistä, sekä yksi valmistunut neuletyö. Hieman olen ehtinyt jossain välissä neuloakin. Tarvitsin helpon yksivärisen työn, joten otin Veikkaa sävyssä Kanerva (766) ja neuloin siitä vähän isommat sukat koossa 42. Varsi on neulottu joustimella, silmukoita 52. Kovin pitkää vartta en viitsinyt tikutella, pituutta on n. 14 cm. Jalkaterän päälle neuloin myös joustinta ja terän pituus on 27 cm. Lankaa kului 112 g. 

Elokuu rysäytti lomalaiset takaisin töiden ja koulun ääreen. Meneehän siinä aina muutama päivä totutellessa taas työrytmiin ja elokuun alkupuoli meni perinteisesti: Ensin oli aika leppoisaa ja hiljaista, kun kaikki muutkin ilmeisesti keräsivät itseään taas kasaan, ja osa oli vielä lomallakin. Mutta, kun koitti maanantai 15.8., niin alkoi kunnon rytinä, kaikki laittoivat isompaa vaihdetta silmään. Näin se vain aina menee, ainakin minun työpaikallani. 

Meidän perheessä on nyt vain koululaisia. Lukiolaisen ja Yläasteelaisen suurimmat haasteet liittyivät vuorokausirytmin siirtoon, he kun olivat tottuneet kukkumaan yöt ja nukkumaan aamuisin ihanaisen pitkään. Heidän herätteleminen kouluun on ollut vähän haasteellista. Tai yläasteelainen on tunnollinen ja säntillinen ja herää hyvissä ajoin, no probleemos. Mutta Lukiolainen nukkuu aivan erityisen sikeästi.

Olen yrittänyt saada heitä herättelemään jo itse itsensä, koska olen melkoisen varma siitä, etten tule muuttamaan heidän mukanaan, kun joku kaunis päivä jättävät lapsuudenkodin... ja Äiteen tänne vaan neulomaan. Mutta Lukiolainen väittää, ettei herää puhelimensa herätykseen. Pyysin häntä laittamaan herätyksen päälle, että saan kuulla, minkälaista ääntä puhelin päästää. No, sehän oli sellaista diludilulei-tyylistä hempeää ja kaunista säveltä, ei sellainen läpäise Lukiolaisen unta. Pitäisi olla isointa pärinää ja mörinää, mitä puhelimesta irti saa. Tai ehkä minun rääkäisy, että NYT YLÖS TAI MYÖHÄSTYT KOULUSTA (kun olen jo pari kertaa sievästi herätellyt). Se myöhästyminen tapahtui tässä tällä viikolla: Olin todella syvästi keskittynyt töihini, kun havahduin klo 9:38 siihen, että Lukiolainen kuorsailee vielä, en ole muistanut herättää häntä ollenkaan, ja koulu alkoi "jo" 9:30. Siitäpä Lukiolainen sitten lähti venymään koulua kohti, mutta kahvitkin joi, ennen kuin lähti :D Ihmeen hyvin hällä silti koulu sujahtelee.

Sitten tämä Ekaluokkalainen. Ensimmäisen päivän koulumatka meni varsahyppelyllä, minä kävelin perässä, ja Ekaluokkalainen hyppeli edessä kuin joku perhonen tai villivarsa. Olihan se vähän tunteellinen hetki, siis minulle. Pörri sulahti koulumaailmaan tuosta vain ja ilmoitti 1. päivän jälkeen, että hän menee muuten seuraavana päivänä yksi kouluun. Ja menikin. Jäin vilkuttamaan ikkunasta ja hän vilkutteli minulle takaisin niin kauan, kun ikkunaan oli näköyhteys. Ihanaa <3 Tätä jatkui pari päivää, mutta nyttemmin tämä "valvonta" on minulta kielletty, hän haluaa olla itsenäinen. 

 

Eräänä päivänä Pörri tuli koulusta ja kertoi puraisseensa kanan palasta ja hammas oli irronnut. Hammas oli tietenkin otettu visusti talteen Hammaskeijua varten. Illalla huomasin hänen pöydällään mukin, johon oli laittanut hampaan, sekä kirjoitellut Hammaskeijulle viestin. 

Seuraavana päivänä oli hammas mukista kadonnut ja tilalle oli tullut Pörrin toivoma Kismet ja Hammaskeijun jättämä viesti. Hieman Pörri ihmetteli, miten Hammaskeiju oli osannut kirjoittaa kaunolla... ja katsoi vinosti minuun. Olen siis aiemmin kertonut hänelle, että entisvanhaan koulussa sai kirjoittaa vain kaunolla, ei tekstaten. Ja sanonut, kuinka hassua se on, koska nykyisin ei kaunoa opeteta enää ollenkaan, ainoastaan tekstausta. (Tämä on minusta aivan kauhea vääryys ja virhe.) Mutta, miten tämä liittyy siis Hammaskeijuun: Pörri on tietenkin omassa päässään ajatellut Hammaskeijun olevan nuori, ei vanha. Joten nyt pienissä aivoissa raksuttaa, koska jokin ei täsmää... Mutta kolme muuta hammasta heiluu suussa, seuraavaa Hammaskeijun vierailua odotellessa...

Tämä elokuun viimeinen viikonloppu toi Waltikan Venetsialaiset Koskiin. Tapahtuma oli kolmipäiväinen, mutta meillä oli liput perjantaille ja lauantaille. Perjantaina jaksoimme käydä kuuntelemassa vain Vesalan esiintymisen, joka oli upea. Eilen vietimme Venetsialaisia Ellinoorasta alkaen ihan tappiin asti, illan päätti ilotulitus. Ilma oli ihana, lämmin, kesäinen. Oli mukava fiilistellä siellä Elmerin kanssa. Missään jauhojengeissä ei tietenkään heiluttu, eikä sometähtien seurassa. Vai olenko minä joku tyhjänpäiväinen somettaja... hmmm. En minä ole, teen tätä omaksi huvikseni, ehkä vähän muidenkin, mitään kuuluisuutta en tässä janoa enkä tsiljoonaan seuraajaa :D 

Bonnie Tyler lienee jo 71-vuotias. Hyvin lähti vielä ääntä, tosin viimeisen biisin aikana tuli tunne, että onko nyt kaikki ihan kunnossa. Mutta, kuinka moni samanikäinen jaksaa vielä heilua lavalla? No, itse asiassa, onhan noita laulajissa paljonkin, rakkaudesta lajiin.

Kukat jaksavat vielä kukkia.

Purkkivärjäyksen tilanne tänään. Teellä on menossa 11. päivä, kahvi-neilikalla 5.

Ensi viikolla ilmestyy Novita x Fazer karkkisukkalehti. Tulossa taitaa olla melkoinen pläjäys, ainakin sen perusteella, mitä esikuvia malleista olen nähnyt sosiaalisessa mediassa. Lehteä odotellessa :)