Postin tuomia

Postipoika heittää lootaan joskus muutakin kuin pinon laskuja ja viime aikoina on Muutakin-osaston tuomiset suuntautuneet myös minulle. Ja kun ne suuntautuvat minulle, on sisältö 99,9 % varmuudella jotenkin neulontaan liittyvää: lankoja, neulelehtiä ja -kirjoja, sekä joskus harvoin vallan valmiita käsitöitä. Tällä viikolla minua on hemmoteltu (valtaosin itseaiheutetusti).
Aloitetaan harvinaisemmasta herkusta eli käsintehdyistä villasukista. Olen itsekin jonkinsorttinen villasukkien neulomakone, mutta joskus harvoin, kun saan jonkun toisen minulle tekemät sukat, on se hieno ja arvokas hetki! Kaikki käsintehty menee arvoasteikollani heittämällä kaupastaostettujen tavaroiden edelle.
Osallistuin toisen kerran Knitting Socks in Finland -Facebook ryhmän International Sock swap 4:een. Sukkia sai neuloa elo- ja syyskuun, jonka jälkeen ne oli oltava postissa. Henkilö, jolle sukat lähetetään ei ole sama kuin henkilö, jolta sukat saadaan.  Neuloin ja lähetin omat sukkani elokuussa USA:an. Ja nyt, pitkältä tuntuvan odottelun jälkeen, sain itsekin sukat postissa. Hyvää kannattaa odottaa! USA:laisen Cherien neulomat sukat ovat aivan ihanat ja sopivat jalkoihini täydellisesti! Lanka on käsinvärjättyä ohutta sukkalankaa. Itsellä tulee ainakin toistaiseksi neulottua harvemmin fingering-vahvuisesta langasta, joten siksikin oli mukava saada siitä neulotut sukat. Ai, että minä tykkään minun uusista sukista <3
Mennäänpä sitten seuraavaan ilonaiheeseen: Lumi Karmitsan uusimpaan kirjaan Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2. Mietin hetken, tilaanko kirjan, sillä neulon tosi harvoin muiden ohjeiden mukaan ja en ole ykkösosastakaan mitään vielä neulonut, vaikka se ei todellakaan ole kirjan vika. 
Kakkososa on täynnä hauskoja neuleita ja pidän paljon siitä, miten Lumi kulkee omia polkujaan ja piirtelee, mitä sydän sanoo. 
Yökyöpeli ja Hasta la vista olisi hauska neuloa, minulle itselleni.

Pääkallosukat eivät itselleni iske, mutta Hohottajat voisivat olla Poikasille mieleen.
Häitä odotellessa -malli on minusta kirjan hauskin. Mutta ehkä miettisin kaksi kertaa, onko häiden odottelu lapasten saajalle vaikea asia, ennenkuin antaisin lapaset lahjaksi :D
Niin, pidän myös siitä, miten ohjeet on laadittu, tiivisti, ilman pitkiä höpinöitä.

En ottanut Klompelompesta yhtään kuvaa, koska en yksinkertaisesti osannut päättää, mitkä mallit nostaisin ylitse muiden! Minun pitäisi kuvata ne kaikki - tahtoisin tehdä (melkein) kaikki! Olen niin tyytyväinen, että harkinnan jälkeen päätin ostaa tämän Klompen toisenkin kirjan. Ja siitä saan kiittää Tupsu-serkkuani, joka oli lainannut kirjan ja infosi minua kirjan sisällöstä. Minulle oli nimittäin jäänyt kirjan esittelystä "Teos on edeltäjäänsä laajempi Klompelompe-kokonaisuus, johon on koottu erityisesti pojille ja miehille sopivia neuleita." sellainen kuva, että kirjassa on enimmäkseen neuleita isoille ja pienille miehille, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kirjassa on paljon neuleita myös meille pienille ja isoille tytöille, on myssykkää ja neuletakkeja, jotka vain odottavat toteuttamista :) Olen tyytyväinen myös tähän ostokseen, maksaa varmasti rahansa takaisin.

Tällä viikolla tuli myös Suuri Käsityö - ja Novita-lehdet. Olen yrittänyt perua ensiksimainittua, mutta se on tehty niin vaikeaksi, että se tulee minulle edelleen. En ole juuri koskaan kummastakaan lehdestä mitään ohjeita toteuttanut, mutta onhan ne mukava saada ja lukea/selata läpi. Neulelehtiä alkaa vain olla niin korkeat pinot, että varastointi alkaa olla pienimuotoinen ongelma. 

Umpimähkät

Vai pitäisikö sanoa, että: pähkähullut! Minullahan ei ollut viime perjantaina mitään puikoilla, joten sain idean, että mitäpäs jos ottaisi neulemallikirjan ja arpoisi sieltä kuviot sukkiin? Hmmm... joo... mikä ettei...  ja eipä muuta kuin langat, puikot ja kirja esiin ja numeroita arpomaan.
Arvoin numerot RANDOM.ORG:lla, sieltä löytyy oikeasta ylälaidasta True Ramdom Number Generator. Laitoin sinne kohtaa Max numeron 168, joka oli suurin malli valitsemastani mallikirjasta. Sitten vain painoin Generate ja jopa alkoi hra Random Org suunnittelemaan minulle mallia. Ei mennyt kuin vilaus ja hän oli miettinyt minulle jopa 38 kuviota, joiden numerot kirjasin huolellisesti peipperilappuselle.
Huom: Tässä vaiheessa olin vielä aivan järisyttävän innoissani. Seurasin toisella silmällä ja korvalla Vain elämää ja yksi silmä harhaili kappaleiden tahdissa tanssahtelevaan Pörriin ja kuunteli, mitä hänellä oli asiaa... ja en tiedä millä silmällä vielä neuloin, varmaan sillä kolmannella. No, mutta kumminkin, 1. listan kuvioista ei sopinut silmukkamäärään, joka minulla oli 60, eikä kuviota voinut säätää sopimaan. Hyppäsin sen yli ja seuraava numero vei kirjan kohtaan, josta löytyi the Poro! Ehei... en olisi halunnut poroa sukkiini patsastelemaan, mutta poro siihen tuli. Minun piti vain lisätä 5 silmukan täytekuvio taakse. Näin jälkeenpäin ajatellen poro on kyllä varren ainoa järkevä kuvio.
Ja sukan edetessä pidot eikun paranivat, seuraava kuvio, jonka sain silmukkamäärään sopimaan, oli tähti. Tunnustan, etten tykkää yhtään tähtikuvioista. Ja tähti sukkaan tuli. Sitten piti jo alkaa kavennella ja tässä vaiheessa kaikki into olikin kaikonnut kuin tuhka tuuleen. Päiväkin oli jo vaihtunut toiseksi. Mutta onneksi minulla oli pitkä lista numeroita, että oli ikään kuin mistä valita, silmukkamäärän puitteissa tosin. Ja sukista alkoi tulla todella oudot, joten päätinkin, että säärystimet riittäköön tätä hullutusta, mutta parin teen, kun kerran hommaan ryhdyin.
Toisessa säärystimessä muutin sääntöjä: Otin kirjasta 1. mallin, jossa oli sama kerrosmäärä, kuin 1. tekeleen vastaavassa varrenkohdassa ja joka oli mahdollisesti jotenkin samanoloinen tai ei ainakaan kauhean paljon erilainen. Ja niin raahustin neuloa toisenkin loppuun ja päätin koko komeuden tai pitäisikö sanoa kauheuden samanlaisesti kuin 1. varressa oli. Paitsi: Luin kuviota 1. varresta enkä kirjasta, niin tein loppuhuipennukseksi yhden ylimääräisen kerroksen, jonka myös huomaa.
Kaikkia hulluja ideoita ei tarvitsisi aina lähteä toteuttamaan! :D Ja muuten: Miksiköhän mallikirjan nimi on 150 Scandinavian Knitting Designs, kun kirjassa on kumminkin 168 mallia???
Malli: Umpimähkät, kuviot arvottu kirjasta 150 Scandinavian Knitting Designs
Lanka: Novita 7 Veljestä 011 ja 099
Puikot: KnitPro 3 1/2
Langankulutus: 129 g
Olen edelleen sitä mieltä, että Veikka on liian paksua kirjoneuleeseen, mutta tuleehan siitä toisaalta nopeasti valmista.
Ja nyt on puikoilla jo aivan uudet kuviot ja niitä ei todellakaan ole suunnitellut kukaan hra Ramdom Org.

Pyjamakriisi

Melkein kaikki Pörrin pyminit olivat käyneet pieniksi kippanoiksi. Yritin eilen kaupasta etsiä 92 cm uniasuja, mutta en löytänyt ainuttakaan. Täällä meillä päin ovat kaikki 86-senttiset tytöt venähtäneet hetkessä  suuremmiksi! Noo, varastossa olisi varmaan ollut, jos olisin ehtinyt kiireeltäni suuni aukaista...
Sain sitten idean ommella omasta, pesukoneessa ja kuivurissa pehmoiseksi kuluneesta unimekostani, Pörrille pyminin. Nimittäin sellaisen, jossa olisi valmiiksi varastoituneena unihiekkaa sellaiset määrät, että silmät painuvat itsestään kiinni, kun sen pukee päälle. Edellisistä ompeluksista on kulunut vähän aikaa, mutta tuumasta toimeen: Asettelin bodyn ikäänkuin kaavaksi helmaosan päälle ja sitten vain saksimaan.
Jätin reilut saumanvarat, sillä tarkoitus oli tehdä semmoinen 2-kertainen ommel, jottei saumat hierrä.
 Ompelin siis ensin kappaleet oikealta puolelta kiinni.
Sitten käänsin tekeleen toisinpäin ja ompelin nurjalta puolelta.
Sitten taas kolttu toisinpäin. Tässä vaiheessa kaula-aukko näytti siltä, ettei siitä mene läpi minkäänkokoinen pää.
Käänsin ja ompelin helman ja hihansuiden saumat. Avarsin kaula-aukkoa ja ompelin sinne sellaisen kaitaleen. En tiedä, menikö se ihan kaikkien oppien mukaan, mutta kiinni ainakin jäi.
Lopputulos ei kestä tarkempaa tarkastelua, mutta luotan siihen, ettei Nukku-Matti tarkastele,  onko saumat viivasuoria ja mihin suuntaan kinnaa.  Ja ei varmaan näekään, koska on niin pimeää. Ja ensi kesänä, kun on taas valoisaa, ei tämä pymini mahdu enää päälle :)
Uutta pehmoista pyminiä ei saanut ottaa koettamisen jälkeen päältä pois. 
Mutta pyminitarve ei ole tällä kuitattu, uusia tarvitaan edelleen. Ja vähän muutakin vaatetta. Joten pitänee käydä piipahtamassa jossain verkkokaupassa...

Vintiömyssy

Kaivelin yhtenä päivänä lankahyllyäni ja löysin takarivistä kolme täyttä ja yhden vajaan kerän Drops Big Merinoa värissä luumu. En ollenkaan muistanut, että minulla olisi sitä väriä jäljellä ja varsinkaan noin paljon, mahdoin tilata sitä kerran reilusti Elmerin kaulaliinaa varten. Olin jo päättänyt tehdä Pörrille Klompen Vintiömyssyn, minulla oli sitä varten varattuna kaksi kerää vaalean roosan väristä lankaa. Roosa vaihtui luumuun, koska halusin tehdä varmuuden vuoksi reilumman koon ja onhan luumu melko makoinen.
Nyt on sitten neulottu helmineuletta... riittävästi. Koitin tehdä mahdollisimman napakkaa, jotta kypärä säilyttäisi muotonsa, eikä lörpähtäisi johonkin suuntaan.
Neuloessa mietin, että tuleekohan koosta 3-4 vuotta liiankin suuri pian 2-vuotiaalle, mutta neuloin ilmeisesti niin tiukkaa, että pääsen tekemään vuoden päästä taas uuden. Mutta en helmineuleella, se on varmaa. Myssyn poskelta poskelle -mitta on yhtään venyttämättä 36 cm. Eli sopiva noin 50 cm kokoiseen päähän.
Kaksi kerää riitti myssyyn, vaikka ohjeenmukainen tarve olisi ollut kolme, siis ilmeisesti vähän kolmatta kerää.
Malli: Vintiömyssy kirjasta Klompelompe, Ihania neuleita lapsille
Koko: 3-4 vuotta
Puikot: 5
Langankulutus: 95 g
Mitäs sitten? Minulla ei ole nyt puikoilla mitään muuta. Se on hyvin poikkeuksellista, normaalisti neulon kahta tai kolmea juttua samanaikaisesti. Ei ole myöskään mitään suunnitelmia. Ja tänään tulee Vain elämää eli jotain pitää laittaa aluille, heti-pian-kohta-nyt!

Keijut taivaalla kieppuvat

Tähän aikaan vuodesta saattaa taivaalla nähdä leikkiviä keijuja tai ehkä ne ovatkin pieniä enkeleitä, otappa siitä selvää. Ne heittävät kuperkeikkoja ja välillä näyttäisi siltä, että ne pudota jysähtävät suoraan kenttään, mutta ei, ne korjaavat kurssin viime hetkellä ja taas mennään. Voisi myös luulla, että ne törmäävät toisiinsa, niin läheltä toisiaan ne viistävät. He ovat niin taitavia ja selvästi nauttivat leikistään!
Lapaset ovat jatkoa keväällä neulomilleni Flying on the Air -sukille. Neuloin ensin yhden parin Hjertegarn Exclusive Alpaca -langasta ja heti perään toisen parin Drops Fabelista. Alpakasta tuli todella paksut ja varmasti lämpimät lapaset, Fabelista taas hieman ohuemmat.
Nämä olisi hauska tehdä myös muilla väreillä, taivashan voi olla melkein minkävärinen vain, riippuen siitä, minkälaista säätä Pekka Pouta on ennustanut ja mikä on todellisuus. Sitten riippuu vielä siitäkin, mikä on vuodenaika, onko päivä vai yö ja mitä taustaa vasten enkelit tai keijut lentelevät.
Malli: Flying on the Air Mittens, oma design, saatavilla Ravelrystä
Lanka: Tummansiniset Hjertegarn Exclusive Alpaca, 225 & 2100, vaaleamman siniset Drops Fabel 100 & 108
Puikot: Tummemmissa KnitPro Zing 2 1/2, vaaleammissa 2,25
Langankulutus: Tummemmat 64 g, vaaleammat 53 g

Metsäretkeltä karanneet

En aikonut missään nimessä osallistua Niina Laitisen KAL-sukkiin. En, koska niihin ei ollut aikaa, ja olin päättänyt, etten muutenkaan ala mitään KALeja. Mutta kävi taas niin kuin joskus aikaisemminkin: Menin katsomaan, minkälainen oli 1. kuvio ja seuraavassa hetkessä olin pää syvällä lankalaatikossa miettimässä sopivia värejä. Nyt on metsäretkellä käyty, vaikka ei ihan oppaan mukaan.
Sukat olisi kuulunut neuloa Janne-vahvuisesta langasta. Mutta, koska Janne on mielestäni liian tuhtia kirjoneuleeseen, vaihdoin langan ihan vaan Nalleen, koska ohjeessa oli myös siihen sopiva aloitussilmukkamäärä minun rimpulajaloilleni. Ja sitä paitsi halusin käyttää kuvioihin Nalle Taikaa, koska se vaan niin hyvin sopii kaikkeen kasvavaan, kuten lehtiin ja kukkiin.
Ohjeenmukaiset sukat olisi neulottu kolmella värillä, mutta minä taasen ajattelin, että katson kuviovärin sen mukaan, mimmoista kuviota pukkaa tulemaan, mutta vihreän pidän omalla paikallaan, kuten ohjeessakin on. Kunpa en olisi jumittanut täysin tuohon, sillä mustikoiden yläpuolella olevat kaaret olisi kannattanut tehdä vihreällä, eikä violetilla, siltä ainakin nyt tuntuu.
Eteen tuli myös muita mutkia: Tammenterhojen jälkeisenä päivänä esiin hyppäsi jostain Kurre. Minä en todellakaan halunnut mitään Kurrea minun ihaniin marja- ja lehtisukkiin, mutta laiskuuttani, kun en jaksanut miettiä mitään muuta tilalle, neuloin Tikun ja Takun ja serkkupojat sukkiin. Ja purin seuraavana päivänä pois.
Sittenpä oltiinkin jo varren viimeisessä kuviossa ja mietin, että mitäpäs nytten, kun varressa on mittaa vain 27 cm eli sukat olivat sellaiset 3/4 polvarit. Että neulonko lisää kivaa kahdeksikkoa, josta tykkäsin tosi paljon vai mitäkä? Joten päätin siis neuloa sukan loppuun pohjavärillä ja unohtaa kaikki tulevat kuviot.  Tykkään aika paljon lopputuloksesta ja varren ylimmäisestä ja alimmaisesta kuviosta erityisen paljon. Ja sukan mittakin on aivan ok.
Malli: Pelkistetty Niina Laitisen (KAL) Metsäretket
Lanka: Novita Nalle 061 pohjaan ja kuvioihin Nalle Taika 838, 857, 853, turkoosi, 896
Puikot: KnitPro 3
Langankulutus: 126 g
Niin, resorin pelkistin myös, kun en viitsinyt tehdä kierrejoustinta.
Nyt vaan ihastelemaan muiden Metsäretkiä. Joillakin on aivan mahtava kyky yhdistellä värejä toisiinsa :)

Ruttupipo

Vuosi sitten neulomani Susselimyssy oli käynyt auttamattomasti liian pieneksi Pörrin päähän: Ei auttanut, vaikka kuinka nyki pipoa syvemmälle päähän, korvat eivät vain peittyneet. Oli tullut korkea aika kaivaa esiin Klompelompe, ihania neuleita lapsille ja valita sieltä seuraava myssykkä. Tämä on ehkä paras kirjahankinta, jonka olen koskaan tehnyt, kirjassa on niin paljon ihanaa ja nopsaa neulottavaa, ettei ideat hetikohtakaan lopu. Mutta päädyin lopulta Ruttupipoon, sillä se näytti sellaiselta, että pysyy päässä, eikä käy heti pieneksi. 
Klompen kaikille ohjeille tuntuu olevan yhteistä se, että ne valmistuvat nopeasti, ovat helppotekoisia, käytännöllisiä ja näyttävät kaikessa yksinkertaisuudessaan upeilta. Siis täydellisiä sekä käyttää, että neuloa, ainakin silloin, kun ei kaipaa puikoille mitään haasteellista nyhertämistä.
Neuloin pipon koossa 1-3 vuotta ja käytin lankana Sandnes Merinoullin sijaan Drops Merino Extra Fine -lankaa, koska sitä oli sopivasti varastossa ja passailee aivan mainiosti. 
Pörri tuntui tykkäävän uudesta nätistä pipostaan, sillä ei ainakaan tempaissut sitä heti päästään. Pipo on pehmoinen, eikä kutita... ja siinä on kasvunvaraa... Mutta kuvaajan piti olla jälleen vikkelänä, että pysyi liikkuvan kohteen perässä ruskaisella parvekkeella.
Malli: Ruttupipo kirjasta Klompelompe, Ihania neuleita lapsille
Koko: 1-3 vuotta (pipon mitat ilman venyttelyä: leveys 20 cm, korkeus 23 cm)
Lanka: Drops Merino Extra Fine, 22
Puikot: 3 1/2 ja 4
Langankulutus: 56 g
Pipoon olisi voinut tehdä kukkasia tai muita koristeita, mutta minusta tämä ei kaipaa mitään lisukkeita, vaan on just hyvä näin.
Tämä ei taida olla vielä tässä, tahtoo lisää klompelompeilua...

Adlibris Socki Ocean

Elmeri on ollut paljon reissussa, joten Netflix-sukkia tipahtelee vain harvakseltaan: Minulla ei jostain syystä tule katsottua Netflixiä juuri koskaan yksin ja telkustakin tulee enimmäkseen pelkkää reality-gaggaa ja surkeita hupailuohjelmia, joihin en tätä elämääni tuhlaa.
Mutta kuva kuitenkin näistä sukista ja langankulutus ylös. Sukat neulottu yhdestä kerästä ja kärjet tällä kertaa taas eripariset...
Malli: Oma perussukka
Lanka: Adlibris Socki Ocean B019
Puikot: KnitPro Zing 3 1/2
Langankulutus: 82 g
Ja nyt on enää 6 viikkoa aikaa ennen töitä! Kuusi, six, sex, sechs! KUUSI! On sellainen olo, että pitää neuloa kuin viimeistä neulomispäivää, pelkään pahoin, että kun oravanpyörässä taas pyörin, niin aikaa ja jaksamisia ei muuhun riitä. Toivottavasti olen väärässä...

Tikutukset 2-vuotiaalle

Syksy etenee ja lämpötilat heittelevät laidasta laitaan. Toisinaan on melkein kesäiset kelit ja välillä pitää kaivaa pipoa päähän ja lapasta käsiin. Kelien ristiaallokossa tuli pikainen ja pakottava tarve neuloa Pörrille sellaiset lapaset, jotka pysyvät kädessä eli lapaset intialaisella peukulla. Nimesin nämä itselleni Tikutuksiksi, koska kirjoneuletta tehdessäni tämä 1+1-kirjoneule, jossa värit vaihtavat paikkaa, on tikutusta. Eli kun luen jotain kaaviota, niin miellän sen vaikka näin: 3, 2, 3, viisi tikutusta, 2, 2. Ja sitten neulon ne. Ymmärtääköhän kukaan, mitä tarkoitan? :D
Otin Pörrin kädestä mitat ennen neulomista ja koitin tehdä sellaiset lapaset, jotka oikeasti pysyvät kädessä, eivätkä tipahtele pois. Lapasten ja käsien mitta on aikalailla sama. En ole ihan hetkeen tehnyt lapasia ja varsinkaan intialaisella peukulla, joten kaivoin esiin omatekemäni ohjeet ja niiden avulla neuloin menemään. 
Kuvaaminen huonossa valossa on muutenkin vaikeaa, mutta kun siihen lisätään vielä lapsen alati liikkeessä olevat kädet, niin se on mission impossible. Tässä kuitenkin tiivistettynä, miten nämä lapaset Nalle-langoista syntyivät:
1. Luo 36 silmukkaa puikoille 2 1/2 ja neulo 1 krs oikein yhdelle puikolle. Käännä työ.
2. Jaa silmukat neljälle puikolle ja neulo 20 krs 2o2n joustinta (5 cm).
3. Neulo 1 krs oikein ja jaa samalla silmukat puikoille peukalokiilaa varten: Vasen lapanen 4, 14 (peukun juuri), 9, 9 ja oikea lapanen 9, 9, 14 (peukun juuri), 4.
4. Jatka 1+1 kirjoneuleena (neulo lapaset peilikuviksi toisilleen eli aloita vasen lapanen harmaalla ja oikea lapanen punaisella). Tee samalla intialaisen peukkukiilan lisäykset, ks. tekemäni ohje.
Peukkukiila on valmis, kun puikolla, jossa aiemmin oli 4 s, on 18 silmukkaa (eli olet neulonut 14 krs). Jaa 18 silmukkaa kahdelle puikolle 9 + 9 ja laita peukun juurisilmukat (14 s) langalle odottelemaan peukun tekoa. Resorista peukun aukkoon on matkaa n. 4,5 cm.
5. Jatka lapasen tekoa, kullakin puikolla on 9 s. Minä neuloin, kunnes olin tehnyt yhteensä 27 krs kirjoneuletta resorista laskien. (Kärkikavennusosuus on n. 2 cm)
6. Kärkikaventele joka krs: tee 1. ja 3. puikon alussa kahden noston kavennus (tai ylivetokavennus) ja 2. ja 4. puikon lopussa 2 oikein yhteen. Vedä lanka loppujen 8 s läpi. Peukusta kärkeen on n. 6 cm.
7. Peukku: poimi langalla odottavien silmukoiden välistä 4 s ja laita myös langan silmukat (14) puikoille: 6, 6, 6. Neulo 9 krs. Neulo sitten joka puikon lopussa 2 oikein yhteen, kunnes jäljellä on 6 s, vedä ne langan läpi. Peukun pituus on n. 3,5 cm
Päättele langanpäät. Lapaset leveys on 6 cm ja istuu ainakin oman tytön käteen hyvin (1 v 10 kk). Kasvunvaraa ei paljon ole, mutta eiköhän noilla yksi talvi pärjätä, tuskinpa kädet niin vauhdilla kasvaa. Olen laittanut ylle vähän mittoja, ne on mitattu valmiista, päätellystä, lapasesta. 
Sitten: Tervetuloa Marjan lankalaboratorioon! Nallen harmaasävyinen lanka oli ihan yyberkarheaa ja oikeasti kipeää teki neuloa sitä. Kysytte varmaan, että no, miksipä sitten neuloit ja lapselle vielä? Hyi, häpeä! Kyllä vain, mutta neuloin siksi, koska minulla oli takataskussa kikkakolmonen, joka tasoittaa äkäisemmänkin langan ja koska tummanharmaa lanka niin kauniisti sopii punasävyiseen Taikaan. Mutta olihan minulle järkytys, mitä lankalaboratoriossani tapahtui. Onneksi kuvasin lapaset ennen toimenpidettä eli yllä lapaset pääteltyinä ja karheina.
Ja kasvain, laitoin lapaset hetkeksi kylmään veteen pehmenemään ja kun otin ne pois, niin ne olivat muuttunut aivan pörröisen karvaisiksi, yllä lähikuvaa karvoista.
Olin aivan hämmästynyt. Lapasten kuivettua höyrytin ne vielä ja homma ehkä vähän tasoittui, vaikkei tietenkään mihinkään kadonnut. 
Toisaalta tässä tapauksessa aivan sama, tärkeintä on, että lapaset pehmenivät, että niitä voi pitää, kohtahan ne ovat vaikka minkänäköiset, kun Pörri ne kädessä viistää pitkin metsiä ja maita. 
Malli: Oma, Tikutukset intialaisella peukalokiilalla n. 2-vuotiaalle
Lanka: Novita Nalle 044 & Nalle Taika 857
Puikot: KnitPro Zing 2 1/2
Langankulutus: 27 g

Sunflower Dream

Kullankeltaiset auringonkukat loistavat yhdessä alkavan ruskan kanssa. Mutta hypätäänpä pari kuukautta taaksepäin heinäkuulle, jolloin pyysin täällä blogissani teiltä nimeä sukkiin. Ja, jos joku nimi minua erityisesti inspiroisi, niin ehdotuksen kertoja saisi sukat itselleen. Pipo-otus ehdotti nimeä Sunflower Dream ja siitä se ajatus sitten lähti...
Suunnittelin ja neuloin sukat ihanilla auringonkukilla ja sinne pieni keijukin tietysti nukkumaan. Suunnittelu oli tällä kertaa helpoin vaihe: Alussa mietin hetken verran, teenkö kukista symmetrisiä vaiko en, mutta hyvin nopeasti ja aika luonnostaan päädyin rouheisimpiin auringonkukkiin, koska sellaisia ne minusta enemmän ovat.
Suuremmaksi ongelmaksi muodostui sopivien värien valinta. Harkitsin pohjaväriksi aivan oranssia, mutta päädyin sitten retrompaan kaakaonruskeaan, koska en ollut aivan varma, olisiko oranssi ollut sukkien saajalle liian värikäs. Epäilen, ettei olisi ollut :) Toivottavasti joku neuloo nämä sukat oranssilla pohjalla, koska haluaisin nähdä, miltä ne näyttävät. Kukkien väri on oikeasti keltaisempi kuin kuvissa.
Auringonkukat ovat sukkien saajalle erityisen tärkeitä, joten sukkia oli siksikin mukava suunnitella. Mutta sukkia oli oikeasti hauska myös neuloa ja ne valmistuivat liki itsestään. Ajattelin samalla kaikkia aurinkoisia ihmisiä, joita on lähelläni paljon.
Malli: Sunflower Dream, oma ohje & saatavilla Ravelryssä
Lanka: Gjestal Maija 255 & 216
Puikot: KnitPro 3
Langankulutus: 150 g
Ensi kesänä laitan roskakatoksen viereen auringonkukkia kasvamaan, ne ovat ihastuttavia!

Kuusihaaste 3/6 - Pitsimyssy