Kuinka tuhota kilo huopuvaa lankaa

Muistan, kuinka vuosia sitten hommasin Novitan alepoistoista täyden kilon verran Sirua: Minun oli ihan pakko saada tätä lankaa, koska se oli niin ihanan väristä. Ja, mitäpä muutakaan langasta suunnittelin tuolloin tekeväni kuin neuletakkia. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, tai kuka näistä vuosista enää ottaa selkoa, tuntuu aivan käsittämättömältä, miten olen tuolloin saattanut ostaa tätä lankaa? Minulla ei ollut tuolloin, eikä ole nyttenkään, juuri mitään tummanviolettia, aivan yksittäisiä vaatteita lukuunottamatta, joita en pidä. 

No, mutta kumminkin, olin ottanut kyseisen lankapaketin esiin, ja aikomukseni oli myydä tai antaa se vain pois, kunnes päässä välkähti ajatus, mihin voisin langan kuitenkin käyttää: terassin tuolien päälle lämmikkeeksi. Meillä on terassilla metalliset tuolit ja kaikkia tietävät, miten epämukavaa niillä on istua ilman mitään pepunpehmuketta ja -lämmikettä. Entiset, auringonhaalistamat istuintyynyt, nakkasin syksyllä menemään ja keväällä on edessä uusien laitto. Äkkiäkös virkkaan ja huovutan langasta neljä istuintyynyä?

Koukku 7 esiin ja isoäidinruutua virkkaamaan. Lopetin virkkaamisen, kun ruutu oli noin 59x59 cm kokoinen. Takaraivossa oli muistissa, että huopuvat langat huopuvat noin kolmanneksen pienemmiksi. Kappale pesukoneeseen pyyhkeen kanssa pyörimään. Laitoin villapesuainetta ja 40 asteen reilun tunnin pesuohjelma, täysi linkouskin oli vielä, en tiedä, olisiko saanut. Toiveissa oli, että reiät vähän pienenisivät, mutta eivät kokonaan katoaisi. Jännityksellä odottamaan...

Pesukoneesta tuli esiin tämänmuotoinen kappale. sivujen pituus vähän heittelehti, 37-39 cm. Pesukone oli tehnyt siitä aikalailla sellaisen kuin odotinkin. Venyttelin ruudun mittaan 40x40 cm ja laitoin kuivumaan.

Lanka oli muuttunut koneessa normikarkeasta tikkukarkeaksi. Olen aikaisemmin huovuttanut esim. Dropsin Nepalista tehtyjä tossuja, joista tuli huovutettuina ihanan pehmoiset. Siru jäi nyt kauaksi tuosta. Heräsi epäilys, että puraiseeko istuintyyny ikävästi peppuun, kun siihen kesällä shortsisen pepun läsäyttää? Päätin olla tekemättä enempää istuintyynyjä. Tämän kyseisen ruudun voin viedä autooni köyhän emännän pepunlämmikkeeksi.

Lankaa kului 211 g. Tässä vaiheessa Siru oli alkanut käydä aika lailla ärsyttäväksi, mutta onneksi päähän tuli uusi idea: Mitäpä, jos tekisi jättisuuren tupsun ja huovuttaisi sen?

Noin ympyrän muotoiset suuret muotit oli äkkiä saksittu. Ympyrän halkaisija vaihteli 32-36 cm välillä. Ajattelin, että vaihteluväli antaa itselleen anteeksi, valmiissa tuotteessa.

Sitten vain kieputtamaan lankaa tupsukehikkoon. Siihen kuluikin yllättävän paljon aikaa ja lankaa meni 393 g. 

Tupsun leikkely auki tupsun muotoon.

Valmis tupsu matkalla pesukoneeseen huopumaan. 

Pesukoneesta tuli esiin joku karvainen elukka. Se ei onneksi huutanut kimeästi, eikä juossut karkuun, koska sillä ei ollut jalkoja, millä kipittää tai päätä laisinkaan. 

Miksi minun pyöreästä tupsusta oli tullut tämmöinen lieriö? 

Virhe1: Kieputin tupsuun liian vähän lankaa, olisi pitänyt laittaa koko reikä umpeen. 

Virhe2: En laittanut koneeseen tupsun lisäksi mitään muuta, tupsu kieppui siellä koko ajan samaan suuntaan. 

Eli tämä oli ns. omasyypipi. Koitin kiskoa tupsua pyöreäksi, mutta se oli kovin surkeannäköinen. Kuivukoon itsensä kivaksi.

Näytin sille sittemmin vähän saksia, jolloin siitä tuli melkoisen pyöreä. Kyllä sillä Pörri ja pojat voivat vähän jalista kotosalla pelata. 

Lankaa oli kuitenkin jäljellä vielä 396 g ja päähän oli jäänyt kiduttava ajatus pyöreästä huovutetusta pallosta. Jos ei tupsun kautta pyöreäksi, niin miten sitten? Plim!!.. Miten sitä en muka heti keksinyt? Tietysti kieputtamalla langasta pyöreä pallo ja huovuttamalla se! Pyöreästä tulee pyöreä, selvä se!

Pujottelin viimeisen kerroksen langat neulalla vähän toistensa ali ja yli, että pallo ei pesukoneessa purkaantuisi. Ja ei muuta kuin koneeseen ja odottamaan lopputulosta.

Ja: Koneesta tuli esiin lieriö! Miten minun pyörestä pallosta tuli taas lieriö? Pikaisen analyysin jälkeen oli pakko todeta, että en ollut oppinut edellisestä kerrasta mitään: Laitoin pallon yksikseen koneeseen ja siellä se pyöri itsensä lieriöksi. Näinköhän se ensimmäinen amerikkalainen jalkapallokin on saanut alkunsa, epäonnistumisesta? 

Eikä huonot ideat vielä tähänkään loppuneet. Pörrille tekemäni pinsessakruunun jälkeen sain idean tehdä kruunun myöskin Elmerille, joka on niittänyt mainetta ja kunniaa työsarallaan. Tein kruunusta vain isomman, 81 pylvästä: Lanka on Dropsin Parisia ja sitä kului 63 g. 

Elmeri koitti eilen kiskoa kruunua päähänsä, mutta se kauniisti sanottuna kiristi palloa. Noinkohan se kuninkaallisillakin on, koska niin harvoin käyttävät kruunujaan? No, tämä kruunu on nyt vähän venymässä isommaksi. Ja jos venyttäminen onnistuu, niin odotan, että Elmeri vetää joku päivä kruunun päähänsä ja käy töissä hakemassa kahveeta se päässään, ihan vain ilahduttaakseen työkavereitaan. Minä jo pienet makeat nauruni sainkin, vaikka kruunu jäi takaraivolle keikkumaan.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...