Sarjavärjärin värjäyksiä - Ruusunmarja-Hibiskus

Jalat ovat kävelleet viime aikoina teehyllyjen ohitse ja kädet keräilleet sieltä kaikista halvimmat teet, halvimmillaan 60-70 centtiä rasia. Kaupan kassa on saattanut toisinaan miettiä, miten tee maistuukin tuolle frouvalle noin kovasti. Eräällä kauppareissulla aloin pohtia, mitä väriä ruusunmarja-hibiskus-tee antaisi. Joten koelabra pystyyn ja kokeilemaan.

Ainesosat olivat 20 pussia teetä, kolme kerää Lankavan Sopivaa (100 % villaa) ja 15 g alunaa. Tajusin vasta jälkeenpäin, että laskin alunan määrän väärin, mutta en usko, että tämä värjäyskokeilu epäonnistui pelkästään siksi.

Keittelin teet kattilassa, alunat sekaan ja pakkasin koko hoidon 4 litran purnukkaan.

Aika magean väristä violettia lankaa oli tulollaan, eikö? (Taustalla näkyvä purnukka on osa seuraavia tarinoita.)

Huomasin 5. päivänä, että purkin pinnalla olevissa teepusseissa näkyi HOMETTA! 

Purnukan sisältö lähti samantien lavuaariin pesuun! Mutta minne katosi violetti väri? Tämä oli hetki, jolloin hieraisin silmiäni. Lavuaarissa oli aivan ihmeellisen sekaväristä lankaa. Oliko se harmaata, turkoosia vai violettia? Tämän sävyistä lankaa voisi myydä kaupassa nimellä "kalma". 

Laskin lankojen päälle vettä ja ison lorauksen etikkaa.

Pesin ja huuhtelin kalmat ja laitoin kuivumaan.

Märkä kalma ei yön aikana iloisemmaksi, tai edes tasaisemmaksi, muuttunut. Oli aika miettiä seuraavaa siirtoa.

Ajattelin toistaa värjäyksen, mutta tummemmalla liemellä, eiköpä silloin tulisi tasaisen siniturkoosia lankaa? Eli taas kaupasta pari pakettia lisää teetä, koskapa tämä tee se maistuu aina vaan. Kastelin langat uudestaan. Ja laitoin varmuuden vuoksi alunaveteen lillumaan.

Sitten irroittelin pusseista laput ja pistin teen porisemaan.

 

Ja sitten muutin suunnitelmaa lennosta, päätin värjäillä langat ihan kattilassa, kuumassa liemessä. Joten, kun tee oli valmista, keräsin pussit pois ja langat olivat valmiina hyppäämään liemeen.

Pidin lankoja kuumassa liemessä, että väri sitten tarttuisi myös, eikä meinaisi.

Ja tarttuihan se vähän, nyt oltiin sitten hieman punertavia. Oltiin myös huopuneita. Liemi olikin liian kuumaa täysvillalle, oivoivoi ja voi.

Pesin ja huuhtelin langat, ne vaalenivat edelleen, takut eivät poistuneet.

Ripustin langat ulos kuivamaan ja nukuin yön yli. Takut eivät itsekseen kadonneet, eivät, vaikka vuorokauden odottelin. Olin jo sopeutunut ajatukseen, että näistä langoista ei ihan mitään neulota.

Kokeilin kuitenkin vyyhdittää langat uudestaan. Ja, kyllä, se onnistui! Vähän takkuista ja hidasta sekin oli, piti repiä lankoja erilleen, mutta se onnistui. Vyyhdeistä tuli muhkut. 

Tämä värjäys oli yllätyksiä täynnä, kantapään kautta otettiin ihan kunnolla oppia vastaan. On tämä niin koukuttavaa...