Tässä tulee tietoa tulevasta kirjoneulesukka yhteisneulonnasta, joka alkaa 28.3. eli pääsiäisen alla. Vihtaranta kertoo 14 päivän ajan tarinaa lapsuuteni mökkikesistä: Asuttiin vaatimattomissa aitoissa, ei ollut sähköä, ei puhelinta. Päivät täyttyivät leikeistä ja touhuista, vain mielikuvitus rajana. Oli myös hetkiä, jolloin ei ollut mitään tekemistä, vaan kohtapa taas oli...
Lisätietoja Vihtaranta-sukista:
- Polvipituinen kirjoneulesukka, varren pituus n. 40 cm, 122 krs (20 krs resori + 102 krs kirjoneule)
- Kaksi pohjeleveyttä: S/74 silmukkaa - M/86 silmukkaa. S tasona vajaa 14 cm - M tasona n. 16 cm. S sopivin n. 33-34 cm pohkeelle - M sopivin n. 36-38 cm pohkeelle. Mitat riippuvat myös käsialasta, kuinka tiukkaa/löyhää kirjoneuletta.
- Nilkan kohdalla & terän silmukkamäärä: S/58 silmukkaa - M/62 silmukkaa
- Terän pituus mallisukissani S/n. 25 cm - M/n.26 cm. Terän voi neuloa halutessaan n. 2 cm lyhyemmäksi (tai sitäkin lyhyemmäksi kärkeä muuttamalla). Terää voi myös pidentää.
- Langaksi sopii Novita Nalle, 100 g = 260 m. Voit käyttää myös Gjestal Maijaa tai muuta vastaavaa sukkalankaa.
- Sukkapuikot nro 3 tai käsialan mukaan
- Sukan voi neuloa jämälangoista siten, että vaihtaa joka päivä sekä pohjavärin, että kuviovärin toiseksi. Tein näin S-sukissani, jolloin käytin 17 eri väriä! S-sukat painavat ennen päättelyä 177 g.
- Sukat voi neuloa myös vain kahdella värillä. Tein näin M-sukissa, ne painavat 194 g ennen päättelyä. Neuloin ne Nallen grafiitti (044) ja pellava (061) sävyillä. Yksi kerä grafiittia riitti 1. sukkaan, sekä 2. sukan varteen. Eli, jos neulot sukat kahdella värillä, tarvitset tummempaa sävyä kaksi kerää (tai hyvä varata ainakin 120 g). Yksi 100 g kerä pellavaa riitti molempiin sukkiin, kerästä jäi jäljelle 18 g.
- Voit neuloa sukat myös eriparisina, joko väreiltään tai kuvioiltaan. Joinakin päivinä annan toiseen sukkaan eri kuvion kuin toiseen. Voit myös keksiä aivan omia kuvioita, jollei annettu kuvio miellytä tai mielikuvituksesi lähtee laukalle, mikä olisikin aivan ihanaa!
Ohjeen pätkät julkaistaan päivittäin Vanuttunut Villasukka -tileillä:
FB - Vanuttunut Villasukka
Instagram - @vanuttunutvillasukka
Vanuttunut Villasukka -blogi - vanuttunutvillasukka.blogspot.com
FB - Vanuttunut Villasukka
Instagram - @vanuttunutvillasukka
Vanuttunut Villasukka -blogi - vanuttunutvillasukka.blogspot.com
#vihtarantakal
Uskaltaisinko? Olen aika noviisi kirjoneuleissa, enkä ole polvisukkiakaan tehnyt koskaan. Hyppäänkö suoraan syvään päätyyn vai jänistänkö altaan reunalla?
VastaaPoistaJos uskallat, niin voithan tehdä polvisukat, ja sinne muutaman valitsemasi kirjoneulekuvion. Muutoin teet sukat sellaisella pinnalla, miltä hyvältä tuntuu. Ja, jos et lähde mukaan, niin sitten vain popparit esiin ja seurailemaan <3
PoistaKirjoneuleet ovat se harmaa alue, en ole koskaan neulonut kirjoneuletta.
VastaaPoistaMännä viikolla yritin raitasukkaa jämälangoista, langanpätkät veivät niin sukan kuin neulojan solmuun. Neulon mitä tahansa, lopputuloksen pitäisi olla sellaista, että neuleella on käyttöä, muut yritelmät purkautuvat.
Hyvä periaate. Myönnän, että minulle taas on kertynyt vino pino tai pikemminkin vinoja pinoja neuleita, joita en koskaan käytä. Niitä oli silti mukava suunnitella ja neuloa <3
PoistaPitääpä katsoa, miten ehtisi osallistua; kiinnostaa kyllä kovasti👍😊Minun lapsuuteni kesät olivat ihan kotosalla; äiti oli kroonisesti sairas, joten emme matkustelleet ja isovanhemmat olivat kaikki jo kuolleet ennenkuin edes synnyin. Mutta pihapiirimme oli metsän ja peltojen lähellä, joten mielikuvituksella ei ollut rajoja, kun metsässä leikimme. Oli niin paljon ideoita päässä, että ei meinannut syömään keretä😅
VastaaPoistaVälillä olin kyllä kuukauden ”kesätöissä” serkuilla maalla ja siellä sain hoitaa lehmiä, lypsää ja siivota navetat. Taidettiin mattojakin kutoa. Mukavaa oli! Ja niinpä minäkin sain sitten kaksi lammasta kotipihalle, jotka viihtyivät meillä 4 vuotta🩷
Kiitos, kun jaoit nämä muistot <3 Ja lisääkin muistoja saa jakaa, osallistuu itse KALiin tai ei, näitä on niin mukava lukea.
PoistaMuistan minäkin tuon, kun joskus oli niin mukava leikkiä, että kotiin muistettiin mennä vasta sitten, kun alkoi olla niin nälkä, että vatsaan sattui, tai ilta alkoi pimetä, tai joku tuli huhuilemaan.