Maaliskuun tunnelmat

Tammi-ja helmikuu vilahtivat vauhdilla ohi, nyt ollaan jo maaliskuussa. Ja odotan kieli pitkällä kevättä tulevaksi. Tämä talvi on ollut huisin pitkä: alkoi aikaisin, oli oikea luminen pakkastalvi. Nyt talvi ei anna kiusallakaan keväälle tilaa tulla. Mutta onneksi pääsin jo kokemaan pienen maistiaisen kevään lämpöä, vihreyttä ja kukintaa.

Meidän avioliitto täytti pyöreitä, joten lähdimme pitkästä aikaa aivan kaksistaan reissuun. Edellinen vastaava reissu oli 9 vuotta sitten, kun Pörri oli juuri asettunut masuuni asumaan. Aina siihen asti kävimme lyhyellä kaupunkilomalla liki vuosittain, samoihin aikoihin. Tällä kertaa lapsosten ja koiran sijoittaminen loman ajaksi tuotti melkoista huolta, mutta loppujen lopuksi kaikki järjestyi siten, että saatoimme olla toisaalla, eikä meidän tarvinnut mietiskellä, miten kotopuolessa pärjäillään. Kiitos siitä.

Vietimme 4 keväistä päivää Wienissä. Aurinko ja lämpö toivottivat meidät tervetulleiksi, ja hyvästelivät meidät samoin tavoin. Kaksi väliin asettunutta päivää olivat harmaampia, mutta eivät kylmiä, päivälämpötila oli koko ajan 10-18 asteen välillä, ehkäpä enemmänkin. Ei loskaa, ei märkää, ei lunta, ei jäätä..! 

Ja Wien on niin kaunis kaupunki! Minä, joka rakastan vanhoja taloja, linnoja, palatseja, puistoja, kirkkoja. Niin, minä nautin päivistäni täysin rinnoin. Hommasimme 3 päivän metrolipun, joten suhasimme metrolla ja kävelimme todella paljon! Kolmen päivän metrolippu maksoi n. 17€, yhteydet olivat mainiot.

Ruoka oli hyvää, ja annokset todella suuria. Siis todella! Ja liki kaikki oli leivitettyä, mikä tuotti matkakumppanilleni päänvaivaa, gluteenittomat vaihtoehdot olivat melko vähässä. Sacherkakku, struudeli... kyllä tuolla päin osataan. Mutta kahvi?!  Kahvilassa kun tilasi suuren kahvin, niin sai pienen köpösen kupposen, joka ei riittänyt viemään kahveen tuskaa mennessään. Jäin pohtimaan myös sitä, että kuinka paikalliset ihmiset olivat aivan normaalivartaloisia, kun otetaan huomioon nuo annoskoot, leivitykset, herkut. 

Keskustan kävelykadulla oli jo aivan liikaa väkeä minulle, ainakin sunnuntaina, kun päivä oli kaunis ja kaikki olivat hönkineet sinne. Porukkaa oli kuin pipoa, piti poiketa jo rauhallisemmille sivukaduille. Olen tottunut tähän Valkeakosken vähäväkisyyteen: Lenkillä saattaa pahimmassa tapauksessa tulla 10 ihmistä vastaan, yleensä vain muutamia köpöttelijä koirineen. Sopii minulle hyvin. Ja kyllä meilläkin on niin kaunista.

Minulla oli matkaneuleena Hitchhiker, en kovinkaan paljon neuloskellut reissussa. Huivista lisää, kun joskusta valmistuu. Reissun päälle olemme eläneet taas arkea, joka on nipistänyt unen määrän vähiin. Mutta jospa tämä tästä helpottaisi.

Olen viime aikoina tehnyt samppelisukkia KALiin, joka lähtee pyörimään lähiaikoina: Toisen parin viimeinen sukka on vielä vaiheessa, mutta saan sen tänään varmaankin valmiiksi (kiitos vapaapäivän, sekä harmaan & sateisen kelin). Huomenna tulee esitietoja ja aloituspäivä. Tässä kuitenkin jo pieni vihje, mihin aikaan & tärkeään paikkaan KAL-häppeninkini sijoittuu. 

Meinasi unohtua, että jossain vaiheessa neuloskelin tällaisen kovasti kypärää muistuttavan 2oikein2nurin-joustinneulepipon. Tässä on lankoina Novita Merino 4ply (006 mannapuuro) ja NovitaTuuli (002 säde). Olen laittanut aloitukseen 144 silmukkaa, mutta puikkokokoa en ole laittanut vihkooni muistiin, jäänee arvoitukseksi. Lankaa kului yhteensä 45 g, kevyt pipo siis. Mutta olen siirtynyt pitämään jo tätäkin ohuempia pipoja, joten kypärä jäänee ensi talveen.