Karkkia ei syöty joka päivä, oli karkkipäivä. Silloin sai karkkia, mutta ei mitään jättipusseja, kuten nykyisin, vaan tyyliin karkkiaski ja lakupötkö tai tikkari. Saimme viikkorahaa, ja minä ainakin sijoitin jokaisen pennin iloisesti karkkiin.
Mökillä karkkia saattoi ostaa ensinnäkin kauppa-autolta, joka kaartoi ehkä kerran/kaksi kertaa viikossa mökkitielle, pysähtyen jonnekin puoliväliin. Siellä odotteli sekalainen joukko vakkariasukkaita ja mökkiläisiä kuikuilemassa, että koskas se auto näkyy. Maitoa oli ainakin saatava lisää ym. tuoretavaraa. Ja, sitten, ehkä se kettukarkkipussi, joka oli tarkoitus jakaa mökillä veljien kesken. Mutta mökille päästyäni annoin siitä ensiksi Rekku-koiralle...
Kun kauppa-auto ei enää kurvaillut meillä päin, ja olimme jo isompia, piti karkkia lähteä hakemaan polkupyörillä lähimmistä kylistä: Lähimpään kauppaan oli 13 km suuntaansa, sitä kuoppaista yms. mökkitietä. Vähän kauempaan kauppaan oli 19 km suuntaansa, ja kuoppatietä riitti siihenkin suuntaan. Mutta, kun herkkuja oli saatava, niin silloin poljettiin sillä fillarilla menemään. Lähin kauppa lopetti jossain vaiheessa, jolloin 38 km pyörälenkki jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. No, olihan se tietysti vaihtoehto tuotattaa jollain autoilevalla herkkuja, tai lähteä mukaan, kaveriksi.
Neulo kaavion kerrokset 66-77
Miksiköhän se kauppa-auto lopetti? Ainakin kesäaikana luulisi olleen asiakkaita. Meidän lapsuuden kesäpaikassamme oli kauppa, mutta olen muilla mökeillä ollut, joihin on tullut kauppa-auto ja sitten olen ollut saaristossa, minne on tullut kauppavene.
VastaaPoistaKyllä ihastelen noita neuleen kuvioita. Ehkä minäkin joskus opin.
Valitettavasti en tiedä syytä tuohon, en edes osaa sanoa, missä vaiheessa se loppui. Kauppa-autoja ei mahda ainakaan nykyisin olla paljoa liikenteessä, harvinaisia (?)
Poista