Kesäloma, siihen sisältyy monenlaista tekemistä ja muistoa, hyvin montaa niistä on käsitelty, ja tullaan käsittelemään tulevissa kuvioissa. Paljon jää kertomatta. Tässä sanassa on mukana myös monenmoista tunteiden kirjoa: iloa, naurua, kiukuttelua, mökötystä, kinastelua, riemua, mustasukkaisuutta, väsymystä... lista on loputon.
Tämänpäiväinen toinen kuvio on kattila. Mökin punainen kattila. Meidän aitassa oli pieni kaasuhella, johon mahtui kaksi kattilaa. Toisella levyllä saattoi keittää vaikka pottuja, ja toisella tehdä nakkikastiketta. Tai pottumuusia ja lihapullakastiketta purkista. Tai hernekeittoa, kalakeittoa, makkarakeittoa, nakkisoppaa... Tai raparperikiisseliä, marjakiisseliä, vaniljakiisseliä, sitruunakiisseliä... Tai lettuja ja lettuja. Mökillä ei ollut sähköjä. Oli maakellari. Ruoka oli yksinkertaista tuohon aikaan, mutta täytti vatsat.
Kun kattilan aika ei ollut enää toimia ruokakattilana, siitä tuli kotiin pullakattila: Leivotut pullat laitettiin siihen, ja kattila kaappiin. Emalikattilan kantta ei pystynyt niin hiljaa liikauttamaan pullaa ottaessaan, etteikö koira olisi sitä kuullut ja tullut viivana paikalle. Tämä koira ei ollut tässä tarinassa aiemmin esiintynyt Rekku-koira, vaan minun teiniajan Rusko-koirani, ruskea ihana labbis.
Viime kesänä mökillä käydessäni huomasin, että punainen kattila oli saanut uuden elämän kukkaruukkuna, se nökötti katoksen pielessä ja siitä kasvoi päivänsini.
Minun oli pakko valita punaisen kuvion taustaksi turkoosi. En saa päähäni, mitä turkoosia mökillä oli, mutta jotain turkoosia oli. Pitää suorittaa faktan tarkistusta, kunhan tämä KAL on ohi...
Järjestellään myös silmukat uudelleen puikoille, ks. kaaviot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saada mainosspämmiä, joten jouduin ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)