Järven pohja on luonnostaan upottava, mutta toiselle puolelle laituria oli tuotu hiekkaa, jolloin muodostui ns. lastenranta. Lastenrannassa kahlailtiin ja uitiin käsipohjaa. Pyydystettiin pikkukaloja. Porskittiin uimarenkaalla ja pelastusliivit päällä. Ja opeteltiin uimaan. Siellä oli turvallista harjoitella, kun jalat ylsivät reilusti pohjaan. Äiti oli ommellut pojille Tarzan-läpät, ne kelluivat veden pinnalla, kun pojat sukeltelivat. Minulla ei ollut Jane-asua, mikä on jäänyt kaivertamaan. Kaksoisveljeni "osasi uida, ainoastaan pää ei pysynyt pinnalla."
Mutta varsinaisen uimataidon oppimisjulkaisu tapahtui aina laiturin päässä: Siellä oli 3-4 suurta kiveä laiturista poispäin. Kun oli uinut 1. kiveltä laiturin päähän, Äidin odottavien käsien luo, oli oppinut uimaan. Muistan vieläkin sen hetken, kun tämä tapahtui. Siitä sai rohkeutta uida kiveltä toiselle, ja takaisin. Mutta ei tietenkään ilman aikuisia, ei ennen kuin taidot olivat riittävän vahvat. Ja kyllähän ne vahvistuivat. Vietimme loputtomasti aikaa järvessä. Olimme juurikin noilla kivillä polttista pallolla tai lumpeilla. Mökillä oli joskus myös meitä pari vuotta nuorempi serkkutyttö, hänellä oli vaaleanpunainen Pink Panther, se oli kadehdittavan hieno. Mitä enemmän lapsia, sen paremmat leikit.
Mutta kaikista parasta uiminen oli myrskytuulessa, kun tuuli teki laiturin päähän suuria aaltoja. Silloin kelluimme siellä uimarenkailla, kunnes hampaat kalisivat, ja meidät käskettiin välillä saunaan lämmittelemään. Helteellä vesi oli maidon lämmintä: Järvi on matala, joten se lämpeni nopeasti, ja jäähtyi samaten. Järveen mentiin uimaan heti aikaisin keväällä, kun jäät olivat hädin tuskin lähteneet, talviturkki, ja mielellään myös karvahattu, piti heittää heti pois.
Rannassa oli useampi vene, eri tarkoituksiin. Oli kalastukseen tarkoitettu vene, jonka perässä oli moottori. Sillä saattoi päräyttää kauemmaksi virvelöimään tai ongelle. Sillä eihän ne kalat toki oman rannan lähellä asuneet, vaan niitä piti lähteä ihan asioikseen kauempaa hakemaan. Tykkäsin lapsena virvelöidä, enää en tykkää kalastella millään muotoa. Ja, osasin ajaa perämoottorilla, ihan kuten pojatkin.
Oli myös vaneriveneestä tehty eräänlainen jolla. Isukki teki veneeseen purjemaston ja peräsimen, molemmat saattoi halutessaan myös irroittaa, jos halusi käyttää venettä tavisveneenä. Nyt jäin miettimään, entäpä köli? Oliko se myös? Ainakin oli Äidin ompelema satiininen, syreeninsininen purje. Se kiilteli hieman, oli hieno. Olen siis ainakin joskus osannut myös purjehtia. Isukki oli aikoinaan tosi kätevä tekemään meille kaikenlaista jännää, kuin myös Äiti.
Oli kolmen istuttava kanootti. Kun lähdimme kanootilla meloskelemaan, niin Äiti kehoitti/käski/määräsi ottamaan juomista mukaan, laittamaan hatut päähän ja pelastusliivit päälle. Näin tapahtui. Mutta, kun katseyhteys mökkiin katkesi, lähtivät liivit päältä pois, ainakin helteellä ja tyynellä säällä. Olemme sittemmin aikuisemmalla iällä tunnustaneet tämän "rikoksen" myös Äidille. Kanootilla ei kannattanut lähteä tuulisella säällä yksikseen melomaan. Sitä oli hankala hallita, ja raskas meloa. Mutta pitihän sitä tuotakin joskus tehdä, ihan sinnillä vaan.
Oli surffilauta. Naapurimökkiläisille oli suurta hupia istua laitureilla ja katsella, miten harjoittelu sujuu. Sitten he kaikkosivat, kun opimme surffaamaan. Olin surffaamisessa itse asiassa melko hyvä. Siitä on kiittäminen telinevoimitelutaustaa, ja kaiken sorttisen liikunnan. Vietimmekin pitkiä aikoja järvellä, osa istui veneessä, joku surffasi, ja surffivuoro vaihtui lennosta. Selällä oli parhaimmat tuulet, rannan lähettyvillä ei niinkään. Joskus tuuli alkoi tyyntyä, kun olin toisella puolella järveä. Kesti kauan lepatella itsensä kotirantaan.
Oli kaikenlaisia itse tehtyjä lauttoja. Ja uimapatjoja, joilla kelluttiin järvellä. Mökkirannan edessä on pieni saari, jonne soudin velipojat leikkimään erakkoja. Lounasaikaan vein heille sinne ruokaa... :D Uimataidon karttuessa saattoi saarelle uida, jos oli joku kellumassa jollain välineellä vieressä. Vähän saarta kauampana oli myös suuri kivi, jonne saattoi myös uida. Sinne vietiin myös lokeille kalanperkeet.
Teimme myös retkiä järvellä oleville saarille, koko poppoon voimin. Mukaan otettiin aina lettupannut ja lettutaikinaa. Se oli koko sen jutun juju. Ja oli hauskaa.
Lomarutiineihin kuului tietenkin aamu-uinti + useita uinteja päivän aikana. Sauna lämpeni aina tarvittaessa, milloin jotain nyt vain huvitti saunoa. Mikään ei virkistänyt niin paljon kuin pulahdus järveen helteellä tai kuumissaan, vaikka lenkin tai sienimetsän päälle.
Molempiin kokoihin on jälleen kaksi vaihtoehtoista kaaviota, voit valita, tai neuloa molemmat. Kaavioissa on muutamilla riveillä 7 silmukan langanjuoksuja, ne kannattaa sitoa.
Voi kuinka ihania kesämuistoja sinulla on. Nyt ne tulevat sukkiin hienona tarinana.
VastaaPoistaSepä juuri, nämä sukat jaloissaan muistaa kaiken tuon arvokkaan <3
Poista