Føyka genser

Jihhuu! Alafosslopi-paita valmistui! Nyt lomalla otin neuleen taas esiin, ja eräänä iltana, tai oikeastaan yönä, neuloin kaarrokkeen valmiiksi. En sittemmin osannut päättää, käsittelenkö valmiin neuleen jollain tavalla, vai en. Joten otin sen lopulta ihan sellaisenaan käyttöön.

Paita on neulottu kirjasta Villmarksgensere, malli Føyka genser. Kun kyseisen mallin näin, niin se oli vain pakko päästä neulomaan, heti.

Neulomiseen tuli niin kiire, että tilasin Adlibriksesta sellaiset värit, jotka eniten miellyttivät silmää. Aika montaa väriä ei ollut saatavilla, joten tein kompromisseja. Pohjaväri oli luonnossa eniten yllätys, sillä värikartalla sen kohdalla lukee tummanpunainen, mutta minusta väri on lähinnä ruskea. Päätin silti neuloa paidan näillä väreillä, koska piti vain päästä neulomaan...

Aloin neuloa kokoa M, jossa ympärysmitta olisi ohjeen mukaan 101 cm, hiha 48 cm ja pituus hihan alta helmaan 42 cm. 

Sanottakoon heti, että mallitilkkuja en yleensä harrasta, en siis nytkään. En myöskään yleensä kokeile keskeneräistä paitaa, ja tällä kertaa kokeilin sitä silloin, kun olin kauluksen kohdalla menossa, sillä siinä vaiheessa piti päättää, teenkö ohjeen mukaan korkean kauluksen vai matalamman, josta itse pidän enemmän. Matkan varrella oli tapahtunut kuitenkin muutama sävellys, joiden arvelin mahdollisesti vaikuttavan jollain tavalla lopputulokseen.

Ensinnäkin laskeskelin ja suorastaan piirsin exceliin, että kuvio osuisi keskelle miehustaa. Sitten aloin neuloa. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että olin kuitenkin lähtenyt neulomaan kuvion eri kohdasta, enkä siitä, mistä olisi pitänyt. En viitsinyt purkaa, vaan ajattelin, että sävellän seuraavassa vaiheessa lisää, jos sille tulee tarvetta. Ja tulihan sitä, koska hihatkin piti neuloa. Ja tietysti hihojen kuvion piti mätsätä miehustan kuvioon kaarrokevaiheessa, ja sitä rataa. Eli sävelsin kainaloiden lopetettavien silmukoidenkin määrää, jolloin arvelin tekeväni kaarroketta koon M ja L väliltä. Yllätys oli valtava, kun kauluksen kohdalla minulla olikin jäljellä silmukkamäärä, joka vastasi tismalleen kokoa S... Valmiin paidan ympärys on noin 95 cm. 

Kaikenkirjavat säätämiset tekivät minut kieltämättä melko uteliaaksi lopputuloksesta... 

Meillä on ollut upea lomaviikko, aurinko on räätänyt joka päivä, vaikka välillä on ollut tosi kylmäkin, koska pakkanen ja kova tuuli ovat yhdessä nipistelleet meitä. Tänään on vaihteeksi tyynempi päivä.

Malli: Føyka genser kirjasta Villmarksgensere

Koko: M (pitäisi olla..)

Puikot: 4 1/2 ja 6

Lanka: Alafosslopi, värit tummanpunainen (1237), vaaleanpunainen (1239), kirsikka (1240)

Langankulutus: 680 g

Regian haastajat

Ostin tarjouksesta kerän Austerman Step 6 -lankaa, vähän sillä ajatuksella, että jos tykkään, niin saatan kotiuttaa lisääkin. Langasta tein (tietysti) villasukat itselleni.  

Lanka on jo kerällä aivan ihana ja suuri pompula, sormet tykkäsivät mieluusti hypistellä sitä. Ja tykkäsivät vielä enemmän, kun pääsivät neulomaan lankaa! Kuvassa Austerman Step 6, sävy Rainbow (624), ylhäällä oikealla. Samassa rytäkässä haalin myös muita aurinkoisia tai muuten vain houkuttelevia lankoja :)

Räknäsin, että Stepu (hyvälle ystävälle annetaan tietysti lempinimi - ja sydänystäviä meistä tuli heti) on vahvuudeltaan vähän kuin Nallea, sillä Stepu:ssa on lankaa 150 g:n kerällä 410 m. Joten neuloin lankaa puikoilla 3 ja laitoin aloitukseen 60 s, minulla siis jalat mallia kukkakeppi (lainaus armailta velipojiltani). Neuloin 20 krs joustinta, 30 krs sileää ja sitten pohjekaventelin joka 6. krs kaksi silmukkaa pois, kunnes jäljellä oli 48 s. Näillä neuloin nilkkaan asti. En tohtinut tehdä varrelle pituutta kuin 36 cm (yhteensä 100 krs sileää), koska pelkäsin langan loppuvan kesken.  

Kavensin kantalapun alussa 1 s pois, jolloin sain lappuun parittoman 23 silmukkaluvun. Tein kantalapun vahvennetulla neuleella. Neuloin lapun molemmissa reunoissa myös tapani mukaan 2 s aina oikein. Kun lapussa oli 15 ainaoikein reunanypyä, käänsin kantapään jaolla 6-11-6. 

Nostelin lapun reunasta silmukoita ja jatkoin kohti kärkeä, kiilakaventelin normaalisti joka 2. krs,  että pääsin taas silmukkalukuun 48. Kun olin neulonut kantapään jälkeen 53 krs, tein kärkeen sädekavennuksen.

Varren pituus on siis 36 cm ja terän 23 cm. Varren leveys on ylhäällä 12,5 cm ja kavennusten jälkeen 10 cm. 

Lankaa kului 129 g. Olisin siis voinut tehdä himpusti pidemmän varren ja silti olisi lanka riittänyt. Tämä on hyvä tietää seuraavaa kertaa ajatellen, sillä seuraava kerta varmasti tulee, ellei lanka osoittaudu käytössä aivan sudeksi.

Tällä kertaa en edes yrittänyt täsmätä värejä, koska halusin saada pitkähköt sukat ja saada myös langan riittämään niihin.

Stepu-sukat lähtevät nyt haastamaan tämänhetkisiä lempisukkiani. Regu-sukat on neulottu 2-kertaisella ohuista Regia-langoista ja ne ovat kyllä niin ihanat jaloissa, että niiden jälkeen tulee pitkä rako,  ja raon jälkeen vielä toinenkin pitkä rako, seuraavina tuleviin. Eli nyt Steput jalkaan ja: Saapa nähdä, kumpiko kipuaa ykköspallille, Stepu ja Regu?

Neuloosilomatunnelmissa

Puikot ovat heiluneet viime aikoina harvakseen, ei ole ollut aikaa, eikä jaksua. Mutta nyt alkoi talviloma, jota entisvanhaan kutsuttiin nimellä hiihtoloma. Se oli silloin, ei kovinkaan montaa vuotta takaperin, jolloin oli lunta hirmuisiksi kinoksiksi asti. Mutta, jos nyt haluaisi hiihtää, niin pitäisi ruuvata suksien pohjaan rullat alle tai hakeutua jollekin lumetetulle ladulle, jos sellaisia täällä päin on. No, ei taida olla suksiakaan tässä osoitteessa, joten unohdetaanpa hiihto ihan suosiolla. Mutta, ei tämä ole oikein talvilomakaan, sillä ainakin minä liitän talveen lumen ja pakkaset, ja niitä ei siis ole, pikemminkin kevättä ilmassa. Eilen satoi aamusta iltaan silkkaa vettä ja oli pimeä mörköpäivä. Käytin päivän siivoamiseen ja siirtymiseen lomamoodiin, nukuin huippupitkät päikkäritkin. Ja tänään, kun eilinen sade on muisto vain ja takana oli makeasti nukuttu pitkä yö, heräsin virkeänä ja levänneenä ihanaan auringonpaisteeseen. Tästä se loma lähtee! Neuloosiloma runsaalla ulkoilulla! Keräsin yksittäiset valmistuneet sukat yhteiskuvaan ja laitoin lisukkeeksi yhden keskeneräisen paidan.  Näistä meinaan valmistuttaa ainakin kaksi juttua tulevan viikon aikana. 

Tänään kävin myös pitkällä kävelylenkillä. Metsä oli eilisen sateen jäljiltä melko märkä, siitä huolimatta, että yöllä on ilmeisesti käyty himpusti pakkasen puolella, kovan tuulen siivittämänä! Lenkkipolun päälle oli kaatunut kolmessa kohtaa suuri puu. Toivottavasti metsänomistajille ei ole tullut kovia vahinkoja tämän myräkän takia. 

Mutta oli piristävää kävellä metsässä, sain sieltä lisään poweria!
Mukavaa viikkoa kaikille, varmaankin palaan pian linjoille jonkun valmistuneen työn kera :)

Majakkasaaren merihevonen

Serkulta tuli ylitsevuotavaa & tiheää Novita Majakkasaareen liittyvää ylistystä, joten en voinut olla enää ohittamatta sitä: Majakkasaari piti itsekin kokeilla! Hommasin kaksi kerää Merihevosta ja laitoin siitä polvarit tulemaan. 

Majakkasaaressa on kirkkaita värejä, otin sen ainoan värin, joka minua noista kaikista miellytti. Tällä hetkellä vetää eniten puoleensa punasävyiset, valkeat, vaaleat, hiekka, ruskea, sekä yllätyksekseni jopa keltaiset, tietyn oranssit & vihreät langat. Mutta ei missään nimessä siniset, turkoosit, harmaat, mustat ja violetit. Ne on aivan ei, ei ja ei. En vain pysty neulomaan niitä (siksi yksi villatakkikaan ei pysty valmistumaan).

Jos ajatellaan Nallea ja Veikkaa, niin Majakkasaari asettuu niiden väliin. Nallessa 100 g = 260 m, Majakkasaaressa 100 g = 225 m ja Veikassa 100 g = 200 m lankaa. Samalla tavalla koitin laskeskella, kuinka paljon minun tulee laittaa silmukoita polvareihin ja minkä kokoisilla puikoilla neulon. Päädyin laittamaan aloitukseen 60 silmukkaa ja otin puikot 3,25 mm, koska Nallea neulon kolmosilla ja Veikkaa kolmepuolilla.

Aloitin sukat jo pari viikkoa sitten, kun istahdin junaan, joka tuksutteli minut pohjoisemmaksi. Ensimmäinen sukka valmistui nopeasti, neuloin junassa kuin riivattu. Mutta toinen sukka jäi kitumaan, vaikka langan vika se ei ollut. Serkkuni oli oikeassa, Majakkasaari on hyvää lankaa. 

Minun piti vain neuloa välillä Alafosslopi-villapaitaa ja joinakin iltoina olla ihan neulomattakin. Mutta toissapäivänä päättelin langanpäät, höyrytin sukat ja laitoin jalkaan. Näpsin pari kuvaa.

Pörri toi kuuttikaverit kuvaan. "Niillä on kirkkaat silmät ja ne on söpöjä". Asuvatkohan nämä kuutit Majakkasaaren kupeessa? Ovatko ne köllötelleet siellä ja pulahtaneet veteen uimaan ja leikkimään?

Malli: Polvarit itselle

Lanka: Novita Majakkasaari Merihevonen (850)

Puikot: 3,25 mm

Langankulutus: 141 g

Aloituksessa 60 s, pohjekavennusten jälkeen 48 s. Varren pituus 37 cm, terän pituus 23,5 mm. Varren leveys ylhäällä 13,5 cm ja nilkassa 10 cm

Lahjoitetut

Välillä on tullut neulottua miesten sukat ja yksi myssykkä, jotka olen lahjoittanut pois. Molemmat neuleet on neulottu saajiaan ajatellen, joten mieliväri, malli ja koko on koitettu ottaa huomioon.

Sukat on neulottu uusista Novita 7 Veljestä Raita -väreistä. Saaja toivoi värikkäitä sukkia, joten päätin naittaa värit Kesähetki (823) ja Niittykimppu (803) keskenään. 

Loin 56 silmukkaa ja aloin neuloa räsäriä eli vuorotellen molemmilla väreillä, puikot 3 1/2. Neuloin 16 cm joustinta.

Kantalapun tein joustimella, lapun molemmissa reunoissa neuloin 2 silmukalla aina oikein, jotta reunasta olisi helppo poimia silmukat. Jokuset viimeiset kerrokset ennen kantapään kääntöä on neulottu sileää, ettei joustin tulisi jalan alle eli kestäisi paremmin.

Jalkaterän alussa tein kiilakavennukset joka 2. kerros. Neuloin edelleen joustinta jalkapöydän päällä, että sukka istuisi hyvin jalkaan.

Kärkeen tein leveän nauhakavennuksen. Neuloin edelleen joustinta jalkapöydän päällä niin kauan kuin kavennukset antoivat myöten. Sukan jalkaterän mitta venyy 26 cm:stä 28 cm:iin (joustinneuleinen kantalappu antaa lisää pituutta). Lankaa kului 127 g.

Sukkia säilytin neulomisen aikaan pienessä korissa, olohuoneen pöydällä. Siitä ne oli näppärä ottaa, kun oli tarve neuloa. Paitsi, että neule lojui aika pian lasipöydän päällä, koska Pörri huomasi korin, joka on kuulema hänen...

Mutta niin valmistuivat supervärikkäät sukat sopiviksi miehen jalkaan, koko noin 43. Nämä jaloissa on varmasti kesä mielessä ja kukkakedot, vaikka pakkanen sattuisi paukkumaankin (nykysäät mielessä epäilen vahvasti). Jos asentaisi nastat villasukkien pohjaan, saattaisi ne jaloissa ehkä pysyä pystyssä vaarallisen liukkailla keleillä. Itse ainakin otin pari päivää takaperin sellaiset ilmaveivit jäisillä portailla, että vieläkin on persusta kipeänä ja mustelmilla. Onneksi osasin taitavasti laskeutua pehmustetulle pepun osuudelle ja selvisin vähin vammoin ;) 

Sitten myssykkään: Myssyn saaja kertoi pitävänsä sinisestä, violetista ja punaisesta, joten tilasin Adlibriksesta muutaman kerän Dropsin Airia, joka on kevyt ja ilmava lanka. Adlibriksen sivulla ainakin luki tämän langan kohdalla, ettei lanka kutita, joten kaikki voivat pitää sitä. Eli päätin uskoa kirjoitettua tekstiä ja valitsin Airia myssykkään.

Mallin suhteen suttasin ensin paikoillani, sillä myssyn saaja ei toivonut pipoa, vaan "vähän kuin turbaania". Eli vietin aika monta hetkeä netin ääressä malleja hakien ja kuvitellen erinäisiä päähineitä saajan päähän. Ja muistelin myös, millaisia päähineitä hän yleensä on käyttänyt. Lopulta löytyi Kotivinkin Kaunis neulemyssy, jonka mukaisesti päätin myssykän neuloa. 

Mallin mukainen myssykkä olisi pitänyt neuloa Novitan Nallella ja Isoveljellä, mutta minä neuloin laivastonsinisellä Airilla (09), ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä. Reunuksen ainaoikein-osuuden neuloin puikoilla 4 1/2 ja sitten puikoilla 5. Lopun kavennuksissa vähän sävelsin, että myssykkään tulisi lisää syvyyttä. Pipon leveys tasolla mitaten on 28 cm ja pituus 22 cm. Pipo venyy varsinkin pituussuuntaan 27 cm:iin, koska siinä on noita "makkaroita". 

Sininen pipo olisi pitänyt kuvata ulkona valoisassa säässä, mutta pipon valmistumisen aikaan oli vain sadetta ja pimeää, joten kuva on otettu sisällä ja tulos on sen mukainen. Lankaa kului vaivaiset 46 g eli yksi Airin kerä riitti pipoon hyvin. Tykkään kyllä neuloa pipoja, ne valmistuvat nopsaan: Tämäkin myssykkä on neulottu eräänä sunnuntaipäivänä :)

Nyt on vain lisää keskeneräisiä töitä: keskeneräinen kirjotakki viime vuodelta, yksi kirjopolvisukka, yksi pitsipolvisukka, yksi peruspolvisukka. Ja: Alafosslopit saapuivat, joten erittäin todennäköisesti tänään tulee aloitettua vielä yksi uusi työ, muista keskeneräisistä viis :D

Järven kierto

Poikanen kävi alkuyöstä sanomassa minulle, ettei hän saa unta, koska sade ropsii ikkunaan. Sanoin hänelle, että äidit pystyvät aika moneen, mutta sadetta eivät hekään voi pysäyttää. Vitsailimme myöhemmin Elmerin kanssa, että pitäisikö minun mennä sateenvarjon kanssa hänen ikkunansa eteen passiin tai käydä levittämässä sinne joku huopa, ettei sade ripise ja ropise, ja toinen saisi nukutuksi. Tänään ei öisestä sateesta ollut enää mitään muuta jäljellä kuin lotomärkä maa ja aamun harmaus, jonka aurinko hätisteli pois. Päätin, että nyt on hyvä aika lähteä tekemään reipas kävelylenkki! 

Aurinko oli ehkä painumassa jo alaspäin, mutta valaisi reittiäni kauniisti. Päätin kiertää Lotilanjärven, josta tuli reilu 7 km lenkki minulle.

Reitti mutkitteli ensin kevyen liikenteen väylää pitkin järven rantaa.

Joillakin on ilmeisen upeat näkymät järvelle!

Reitti vaihtui erinäisiin polkuihin, ohi vanhan talon ja pienten viljelypalstojen.

Polku kulki järven rantaa pitkin, reitti oli koko ajan hyvin merkitty.

Kävelin vastavaloon, aurinko häikäisi niin, etten nähnyt mitään. Onneksi tällä polulla ei törmäysvaaraa juurikaan ollut, vain muutama muu vaeltaja tuli silloin ja tällöin vastaan...

Metsä oli oikeaa, vanhaa ikimetsää, lintuja näkyi ja kuului. Metsä on varmasti keväästä syksyyn vieläkin ihanampi paikka. Mutta onhan tämä toisaalta ihan mukavaakin, ettei lunta ole, sillä pääsen kävelemään metsään myös tammikuussa! Ja, itikoita ei näkynyt, ei kuulunut ;)

Katsoin kaukaa, että mikä sumu tuolla edessä oikein on?

Mutta se ei ollutkaan sumua, vaan ihastuttava, tiheä, koivikko! Koivut olivat vanhoja, niissä kasvoi jäkälää pinnalla.

Maassa oli myös kaatuneita koivuja, joku myräkkä oli ollut niille selvästi liikaa.

Erään polun mutkan kohdalla oli todella suuri kivi, jonka päälle oli kaatunut puu kuin katoksi. Se näytti aivan talolta.
Tähän metsään tulen varmasti takaisin <3

Tammikuun alun Superpiristävät asiat!

Pitkähkö loma on vietetty ja lyhyet viikot sen päälle, takkuista on totuttelu arkeen. Kukuin lomalla vähintään puolille öin, joskus jopa 2-3 asti. Aamuisin heräilin 8-9 maissa virkeänä lomalaisen kiireettömiin hommailuihin, ja virkeänä siitä huolimatta, että unet olisivat jääneet vähän lyhyiksi. On sanomattakin selvää, että rytmin kääntäminen on vaikeaa ja kello soi aamuisin piiiitkäään ennenkuin käsi liikkuu sitä kohden, yleensä sen jälkeen, kun kylkeen on tullut kipakka tökkäys viereiseltä semi-horroksessa olevalta koomailijalta. Sama vaikeus tuntuu olevan koko perheellä, poikasiakin saa herätellä aamuisin monesti.  Keräsin tähän kuitenkin muutaman asian, jotka ovat tuoneet piristystä ja nostetta päiviini:

Amaryllis alkoi kukkia, ensimmäisessä kukkavarressa on pian neljä kukintoa auki. Toinen kukkavarsi odottaa nupulla vuoroaan. Tätä saan ihailla pitkään <3

Tänään ei satanut vettä. Tänään paistoi aurinko, näin pitkästä aikaa sinisen taivaan. Pitihän se ikuistaa, kukaan ei muuten usko ;)

Etsin eräänä iltana oikean kokoisia puikkoja tästä läjästä. Läjä oli toki ensin laatikossa, josta puikkojen etsiminen oli vieläkin vaikeampaa. Otin itseäni puikkomitalla näpeistä kiinni ja järjestelin nämä kaikki koon mukaan. Pörri auttoi mittaamisessa. Nyt ovat kaikki siististi nipuissaan. Uskokaa pois, vaikka järjestelykuvaa ei ole tähän hätään näpsättynä. Tämän läjäkuvan otin lähinnä serkulleni, sillä järkytyin itsekin siitä, miten paljon minulla on puikkoja :o

Lankamaailman mainoskirje kertoi Maija-langan olevan tarjouksessa, 5 kerää kympillä. Se sai toisena iltana minuun tietynlaista liikettä Maija-varaston suuntaan. Kippasin kaiken lattialle ja sain Pörristä iloisen apulaisen lajittelemaan keräset värien mukaan. Totesin Maija-varastoni olevan aivan hyvä, tilasin vain 10 kerää täydennysvärejä :)

Posti toi itse itselleni hankkimat joululahjat, nämä ihastuttavat kirjat, jotka tilasin Adlibriksesta, mistäpä muualtakaan. Olen jo useamman vuoden kiertänyt ja kaartanut Kofteboken-kirjoja, niitähän on jo kaiken kaikkiaan kolme osaa. Minun tekisi valtavasti mieli hankkia ne kaikki, mutta en raaski. Pitkän harkinnan jälkeen otin osan 2. Nyt siis mietin, olisiko vai eikö olisi, pitänyt ottaa ykkönen tai kolmonen... Toki kakkosessakin on kauniita malleja, mutta mikään niistä ei lähde nyt heti puikoille ainakaan, sillä toinen kirja on Villmarksgensere ja se on ihan ooh ja uuh. Ja sieltä on nyt vain ihan pakko alkaa neuloa Føyka genser. Ja jotenkin, vaikka kirjat ovat norjaksi, niin se ei haittaa, koska osaan neuloa + osaan ruotsia = ymmärrän auttavasti norjalaisia neuleohjeita. 

Eli eilen piti mennä taas Adlibriksen sivuille, koska siellä on edullisimmat Alafosslopi -langat.  Ja eiköspä olleet vielä tarjouksessa! Harmikseni myös moni muu oli havainnut saman asian, sillä kovin moni väri oli loppunut, eikä ollut saatavilla justiin tähän nimenomaiseen neulomusvaivaani. Ja, kun nyt kävin kurkkaamassa värejä, niin tänään niitä on vielä vähemmän. Omat keräni ovat jo iloisesti matkalla luokseni tai ainakin niille on jo tilattu kyyti, näin uskon ja toivon.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tekisi mieli neuloa kaikkea mahdollista yhtä aikaa ja käsiä on edelleenkin vain kaksi. Eli olen käyttänyt vapaa-aikani lähinnä kaikenlaiseen haahuilevaan suunnitteluun, enkä niinkään itse neulomiseen. Neuloin tosin viime sunnuntaina yhden myssykän, mutta se on vielä kuvaamatta. Puikoilta tippui loman aikana myös yksi kirjosukka, mutta sen pari ei ole vielä edennyt puikoille asti. Keskeneräinen kirjotakki pölyttyy laatikossaan. Mutta yhden telkkuneuleen olen laiskanlaisesti laittanut alulle.

Ja nyt pitää lähteä vähän piirtelemään Pörrin kanssa.